Lähderanta on mainittu ensimmäistä kertaa vuonna 1547 nimellä Keldestrandh. Alue oli osa Gammelgårdia ja siellä sijaitsi viisi taloa. Jo 1500-luvulla ohi kulki Turku-Viipuri-päätie, mikä tunnetaan nykyään Kuninkaantienä. Isojaon jälkeen (1757) alue erkani Gammelgårdista Dalsvikiksi. 1700 luvulla oli tavallista, että kartanoita rakennettiin taloryhmien tilalle, näin lienee käynyt myös Dalsvikin kanssa.
Dalsvikin kartanon omisti alkujaan Nils Wilhelm Örn sekä hänen vaimonsa Christina (o.s. Nyman). Näiltä ajoilta ei löydy paljoakaan tietoa alueesta tai kartanosta. Ainoastaan että kartanon päärakennus on rakennettu 1700-luvun loppupuolella. Nilsillä ja Christinalla oli yksi lapsi, Anton Wilhelm Örn joka kuoli lapsettomana vuonna 1864.
On todennäköistä, että vuonna 1820 Träskändan kartanon oston yhteydessä Carl Johan Wallen osti myös Dalsvikin kartanon Anton Örniltä. Vuonna 1840 Carl Wallen möi Träskandan kartanon tytärpuolelleen Aurora Karamzinille (o.s. Stjernvall, ent. Demidov) ja Dalsvikin kartanon toiselle tytärpuolelleen, Auroran sisarelle, Emilie Musin-Puskinille (o.s. Stjernvall) sekä hänen miehellensä Vladimir Musin-Puskinille. Emilien kuoltua vuonna 1846 Aurora otti Dalsvikin kartanon miehensä Andrei Karamzinin nimiin ja Andrein kuoltua vuonna 1854 Aurora osti kartanon itselleen Andrein perikunnalta.
Aurora Karamzin tunnetaan paremmin Träskandan kartanosta. Kun tuli tuhosi vuonna 1865 Träskändan maille rakennutetun vanhainkodin, remontoi Aurora Dalsvikin kartanon päärakennuksen uudeksi vanhainkodiksi. Vuonna 1867 Dalsvikin kartanon goottilainen rakennus kunnostettiin Auroran perustaman Diakonissalaitoksen sisarten (työntekijöiden) kesäpaikaksi.
Vuonna 1895 Aurora möi sekä Träskandan että Dalsvikin kartanot Adolf ja Marie (o.s. Linden) Törngreneille. Marie Törngren oli Auroran sisaren Emilie Musin-Puskinin tyttären tytär joka kuoli vuonna 1900. Vanhainkoti- ja kesäkotitoiminta Dalsvikin kartanossa jatkui Auroran kuolemaan asti, vuoteen 1902 saakka. Adolf Törngren oli lääketieteen ja kirurgian tohtori joka työskenteli kartanon omistusaikanaan Helsingin yliopiston synnytysopin dosenttina sekä Helsingin yleisen sairaalan kätilönopettajana. Dalsvikin kartanon päärakennus uudistetiin vuonna 1905 ja pian tämän jälkeen Adolf möi Dalsvikin kartanon ja siirtyi kansainvälisiin tehtäviin ensin Pietariin ja sitten Pariisiin. Adolf meni uudestaan naimisiin vuonna 1913 ja kuoli vuonna 1943.
Vuonna 1906 Dalsvikin kartanon osti pankinjohtaja Henrik Rafael Kihlman. Kihlmanilla oli puoliso Eva (o.s. Åkesson) ja lapsia. Henrik kuoli vuonna 1927 ja kartanon hoitoa jatkoi perikunta, Eva pääosakkaana. Vuodelta 1933 löytyy maininta, että Dalsvikin kartanossa harjoitettiin edistyksellistä maanviljelyä, sillä tilanhoitaja oli ollut opiskelemassa Tanskassa. Väki viihtyi kartanossa eikä vaihtuvuutta juurikaan ollut. Joulunvietto, Tapaninpäivän vierailut, Nuutti-pukit, latotanssit ja juhannuskokon polttamiset loivat kotoisan ilmapiirin myös kartanon työväelle.
Vuonna 1936 Kihlmanin perheen päämies, joka oli tunnettu talousmies, päätti tehdä kartanosta osakeyhtiön jonka osakkeet jaettiin perheenjäsenille. Dalsvikin kartanon alueelle tehtiin silloiselle ajalle tyypillisesti palstoitussuunnitelma ja vuonna 1939 alueen rakennussuunnitelma vahvistettiin. Vuonna 1941 vahvistettiin alueen kaava ja rakennusjärjestys ja alueelle rakennettiin pääasiassa kesäasuntoja Helsinkiläisille. Vuonna 1959 astui voimaan uusi rakennuslaki ja heti tämän jälkeen Dalsvikin kartanon omistaja teetti kantatilan maille rakenuskaavan asuntoaluetta varten. Kaava vahvistetiin vuonna 1961, rakentaminen alkoi vuonna 1962 ja Asunto Oy Lähderanta - Källstrand Bostads Ab perustettiin 1963.
Dalsvikin kartanon päärakennus purettiin huonokuntoisena 1970-luvulla. Muonamiehentaloakin oltiin jo purkamassa, mutta se saatin pelastettua siirtämällä se purettuna ja uudelleen rakennettuna Hauholle missä se toimii yksityisessä käytössä loma-asuntona.
Päärakennus, guld villa, sijaitsi nykyisen päiväkodin ja koulun alueella ja talon 20 A-D-rakennuksen vaiheilla sijaitsi sauna- ja pesutuparakennus. Näiden välissä oli hyötypuutarha omenapuineen. Kätkön läheisyydessä olevat rauniot ovat perunakellarin jäänteet. Näiden lisäksi Pitkäjärven rannoilla oli kaksi pukukoppia, jäähallin kohdalla riihi ja urheilupuiston paikalla tuulimylly, jolla nostettiin vettä Pitkäjärvestä. Laaksolahden monitoimitalo oli aikanaan navetta ja navetan läheisyydessä sijaitsi myös rengin punainen mökki, makasiini ja talli. Kartanoajalta on jäljellä navetan lisäksi vielä puutarhurin asunto mikä sijaitsee lähellä rantaa. Ja Lähderannan kukkulan päältä, pururadan keskeltä löytyy Dalsvikin kuuluisimman maamerkin, näköalatornin rauniot. Kartanoaikaan näköalatornissa kahviteltiin päiväkahviaikaan.
Lähderannan alueella on siis mielenkiintoinen historia. Vaikka kartanoajoilta ei ole paljoa jäljellä rakennuksia, löytyy alueelta vielä paljon kasvillisuutta mikä muistuttaa menneestä ajasta. Itse kätkö ei ehkä anna oikeutta paikalliselle historialle, mutta sitä etsiessä voi kuvitella itsensä kulkemassa kartanon keittiöpuutarhan kohdilla. Mukavaa kätköilyä!