Koskenniemen luontopolun varressa on kätkösarja, joka esittelee Hartolan alueen eläimistöä ja kasvistoa. Kunnioita luontoa kätköjä etsiessäsi. Käytä annettuja parkkikoordinaatteja pysäköidäksesi ajoneuvosi. Pidä koirasi kytkettynä äläkä kävele laduilla. Läheisen leirintäalueen omistaja on tietoinen kätköistä.
*************************************************
Tumman metsän siimeksessä oli hiljaista. Tuuli humisi kuusissa pudotellen välillä käpyjä maahan. Suuri ruskea karhu pysähtyi pellon kulmalle nuuhkimaan ilmaa. Ilmassa oli toisen kulkijan hajua. Karhu suuntasi tassuttelunsa kohti pesäänsä, joka oli kauempana pellon reunasta. Se oli salaisessa paikassa, siellä missä karhu sai köllötellä sydämensä täydeltä talviajan pakkaselta piilossa.
Karhun vatsa oli täynnä punaisia marjoja. Oli se hirven haaskallakin käynyt. Siellä se oli ensimmäisen kerran saanut hajun toisesta kulkijasta.
Takana olevassa metsässä rasahti. Karhu kääntyi katsomaan ja näki siellä kaksi kiiluvaa silmää. Toinen kulkija! Karhu jäi haistelemaan ilmaa ja tuumimaan kannattaisiko lähestyä tuota kulkijaa, joka kuumilla silmillään häntä kauempaa katseli. Karhu otti tallusteluaskeleen kohti ja näki miten nuo kaksi kiiluvaa katosivat hetkeksi ilmestyäkseen hetken päästä toisaalla. Sinne lähti toinen kulkija etenemään ja karhu löntysteli perässä. Kulkijan haju pysyi ilmassa ja karhu muisteli haistaneensa saman hajun joskus muinoin... aikana jolloin hän oli vielä ollut pentu ja pesän suojassa.
Näin etenivät kaksi metsän kulkijaa tummassa illassa metsän suojassa. Karhu pääsi aina jäljille hajun sekä kiiluvien silmien perusteella. Aikansa kuljettuaan kiiluvaiset eivät enää siirtyneet eteenpäin. Karhu lähestyi tallustellen hiljaa, keräten rohkeutta kohtaamiseen. Ei tuo kiiluvasilmäinen karhulle mitään mahtaisi, varovainen piti silti olla.
Kiiluvasilmäinen siirtyi ylemmäs ja katseli lähestyvää tummaa karhua. Se muisti karhun menneisyydestä, kohtaamisesta vuosien takaa. Siinä he hetken tuijottivat toisiaan, metsän pedot: karhu ja ilves. Lopulta ilves hyppäsi ketterästi alas. Ilves merkkasi kiven alusen, sinne jäi jälki kohtaamisesta. Se lähti kevyin tassuin etenemään metsässä poispäin karhusta suunnaten matkansa Sysmän puolelle. Siellä se nähtiin viimeeksi juuri näin lokakuun pimenevässä illassa.
Karhu siirtyi pesälleen ja tekee sieltä reissujaan ympäri kuntaa. Ihminen on nähnyt sen viimeeksi vuosia sitten, kun sähkömiehet korjasivat linjaa myrskyn jälkeen.
Sinä et kohtaa metsän kulkijoita vaikka voitkin seurata niitä kiiluvia silmiä seuraten. Pääset paikalle, jossa karhu ja ilves kohtasivat. Sieltä mistä he tuijottavat yhdessä sinua, sinne voit kirjoittaa muille metsän kulkijoille terveisesi.