LU19 -kätkösarja
Kätkösarjan LU19 tarkoituksena on saada vuoden 2019 aikana uusia kätköjä Länsi-Uudellemaalle. Kätköjen piilottamiseen osallistuu iso joukko alueen aktiivisia kätköilijöitä. Hauskoja kätköilyhetkiä Länsi-Uudellamaalla.
Jääkaudella suuret alat maapalloa olivat toistuvasti jäätikköjen peitossa. Jopa kolmen kilometrin paksuisen jääkilven peittämällä alueella elämä oli mahdotonta. Kun lämpö voitti kylmyyden, jään reuna vetäytyi pohjoista kohti. Peurat, hylkeet ja muut viileään ilmastoon tottuneet eläimet vaelsivat jäätikön tuntumassa pohjoisemmaksi. Metsästäjät seurasivat saalista ja maa asutettiin. Puista ensin tulivat koivut sitten mänty ja seuraavaksi kuuset. Viimeisin jääkausi oli Veiksel-jääkausi 11 500–115 000 vuotta sitten, ja nyt eletään jääkausien välistä lauhaa välikautta eli interglasiaalia. Seuraavan jääkauden alkamiseen on arviolta ainakin 50 000 vuotta aikaa. Viimeisimmän jääkauden loppuvaiheilla jäätikön reuna oli Suomen nykyisen etelärannikon kohdalla. Valtavien jäämassojen rutistama maankamara oli vajonnut. Sulamisvedet tulvivat muodostuneeseen altaaseen. Painon kadottua maa alkoi nousta. Silloin alkanut maan kohoaminen jatkuu yhä: esimerkiksi Merenkurkussa 1 metri / 100 vuotta.
1. Baltian jääjärvi: Nykyisen Vihdin alueella oli 11.000 - 10.200 vuotta sitten kaksi saarta. Nykyiset Rokokallion ja Männistönvuoren huiput. Jotka ovat nyt noin 150 metriä meren pinnan yläpuolella.
2. Yoldia-meri: Korkeimmat rannat sijoittuivat 10.200 vuotta sitten nykyisen Ylimmäisen rantaviivan kohdalle 100 metriä meren pinnan yläpuolelle. Koillis-Vihdissä oli eniten maata näkyvissä.
3. Ancylus-järvi: 9.500 -7.500 vuotta sitten. Vihti näytti sokkeloiselta saaristolta. Korkeimmat rannat Vihdissä olivat noin 70 metriä merenpinnan yläpuolella. Ilmasto oli nykyistä lämpimämpää. Vihdin parhaimmat pellot ovat muinaisen Ancylus-järven pohjaa. Nummelan kirjaston pääkäynnin viereiseiltä nurmikolta löytyy muistokivi, jossa sijaitsi Ancylus järven ranta.
4. Litorinameri: 7.500 - 6.500 vuotta sitten Lohjanjärvi ja Hiidenvesi olivat Litorinameren lahtia. Vuosisataiset niittymaat, nykyiset tasaiset savipellot ovat Litorinameren pohjaa.
Kiveen muodustuneet luolat jaetaan alkuperän perusteella primääriluoliin ja sekundäärisiin luoliin. Primääriluola muodostuu samalla kun kivi sen ympärillä muuttuu kiinteäksi (esimerkiksi laavatunneli), sekundäärinen luola taas muodostuu ympäröivän kiven jo kiinteydyttyä tai kerrostuttua. Suurin osa luolista on sekundäärisiä, ja sekundääriluolia voi syntyä monella eri tavalla. Esimerkiksi kalkkikiveen muodostuu karstiluolia veden syövyttäessä kalkkikiveen onkalon. Kiviainekseen, joka ei sisällä kalsiumkarbonaattia (esimerkiksi graniitti), ei vesi voi syövyttää onkaloita, mutta vaikkapa jääkauden aiheuttamat maankuoren liikkeet saattavat halkoa kalliota tai pinota lohkareita röykkiöiksi siten, että lohkareiden väliin muodostuu onkaloita. Mikäli tällainen onkalo on riittävän suuri, se voidaan katsoa luolaksi. Suomen graniittivoittoisessa kallioperässä primääriluolia ei esiinny ja monet sekundääriluolatyypitkin ovat harvinaisia. Suomessa luolaksi määritellään kallioperän tai maaperän onkalo, johon mahtuu mukavasti ainakin 2–3 ihmistä, tai kalliolipat tms. suuret tilat, joiden alle voi leiriytyä ainakin 10 ihmistä. Myös pienempi onkalo, jolla on geologista tai historiallista arvoa, voidaan laskea luolaksi.
Graniitti kuuluu jähmettyneisiin kivilajeihin eli magmakivilajeihin. Graniitti on syntynyt hitaasti jäähtyvissä magmapesäkkeissä syvällä maan kuoressa. Hitaan jäähtymisen takia mineraalit ovat ehtineet järjestäytyä ja muodostaa suurehkoja, silmin havaittavia kiteitä. Graniitin raekoko vaihtelee muutamasta sentistä alle milliin. Graniitit koostuvat seuraavista mineraaleista: maasälvästä, kvartsista, plagioklaasista ja biotiitistä. Näiden lisäksi graniiteissa saattaa olla sarvivälkettä sekä pieniä määriä uraania ja toriumia. Graniitin väri vaihtelee melko paljon maasälvän värin ja määrän mukaan. Graniitin yleisin väri on punertava, joka tulee kalimaasälpä mineraalista. Väritön läpinäkyvä väri voi olla kvartsia tai maasälpää. Maasälpä voi olla väriltään melkein valkoista, harmaata tai tummanharmaata. Tummanruskeasta melkein mustaan ja rapautuneena kullankeltainen väri on biotiittia. Pikimusta, vihreänmusta tai ruskeanmusta väri tulee sarvivälkeestä.
Seiso annetujen koordinaattien kohdalla eteläisessä päädyssä, josta näet kolon.
Lähetä omistajalle vastaus seuraaviin kysymyksiin:
1. Onko edessäsi oleva kolo luola vai onkalo ja mihin perustat päätelmäsi?
2. Mitä mineraalia tämän kolon seinämät pääasiassa ovat ja mihin perustat päätelmäsi?
3. (valinnainen) Saat liittää kuvan itsestäsi lokkaukseen, jos et paljasta siinä kysymysten vastauksia.
Voit logata kätkön odottamatta loggauslupaa. Omistaja ottaa sinuun tarvittaessa yhteyttä.
Lähteet: Vihdin museon jääkausinäyttely, CSC, Wikipedia (luolat),
Wikipedia (Graniitti) ja Suomalainen kivi (Graniitti)