METSÄNHAKKUIDEN JOHDOSTA KÄTKÖN PAIKKA ON MUUTTUNUT 7/2023!
Säveltäjä, urkuri, kapellimestari, professori
Oskar Merikanto kuului 1800- ja 1900-luvun vaihteen keskeisiin musiikkipersoonallisuuksiin. Hän oli Suomen kotien tunnetuin säveltäjä, jonka maine ylitti alussa jopa Jean Sibeliuksen. Sävelkielen luonteva melodisuus ja valoisuus tekivät Merikannon tuotannosta rakastetun, ja sen suosiota lisäsi myös pääasiassa suomenkielisen runouden käyttö. Merikanto saavutti kuuluisuutta laajoilla konserttikiertueilla pianistina, urkurina, taitavana säestäjänä ja improvisoijana. Hän säesti keskeisiä koti- ja ulkomaisia taiteilijoita sekä loi positiivisella luonteellaan luottamuksen esiintyjiin. Lisäksi hän oli kannustava ja taitava musiikkipedagogi.
Ensimmäiset piano- ja urkukonserttinsa Merikanto piti 1887.
Merikanto opiskeli 1887 - 1889 Leipzigin konservatoriossa opettajinaan muun muassa Robert Papperitz ja Gustav Schreck. Tuolloin syntyi yksi suosituimmista lauluista, Naemi Starckille omistettu "Pai, pai paitaressu" (sanat Jooseppi Mustakallio).
Merikanto toimi Helsingin lukkari-urkurikoulun opettajana 1891. Runoilija J. H. Erkko lähetti tekstejään Merikannolle, joka sävelsikin oivalliset yksinlaulunsa "Kevätlinnuille etelässä", "Muistellessa", "Kullan murunen" ja "Merellä".
Merikanto valittiin 1892 Helsingin Uuden kirkon (sittemmin Johanneksen kirkko) urkuriksi, mitä tointa hän hoiti kuolemaansa asti. Arvostettuna urkujen tuntijana Merikanto teki urkujentarkastusmatkoja eri puolille Suomea. Hän johti 1892 - 1895 Työväen sekakuoroa ja sävelsi tunnetun Työväen marssinsa ("Käy eespäin väki voimakas"; sanat Antti Törnroos). Nuorsuomalaisiin kuulunut Merikanto oli 1880-luvun lopulta alkaen pitkäaikaisena musiikkikriitikkona (nimimerkeillä O. tai O.M.) Uudessa Suomettaressa, Päivälehdessä, Helsingin Sanomissa, Sävelettäressä ja Valvojassa.
Lisääntyvät säestystehtävät veivät yhä enemmän aikaa, mutta Merikanto ehti kuitenkin saada valmiiksi ensimmäisen suomenkielisen oopperan Pohjan neiti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sävellyskilpailuun 1898. Samoihin aikoihin syntyivät yksinlaulut "Vallinkorvan laulu" (sanat Aukusti Bernhard Mäkelä) ja "Kun päivä paistaa" (sanat Hilja Haahti) sekä duetto "Onnelliset" (sanat Aleksis Kivi) ja pianoteos "Valse lente". Pohjan neiti -ooppera (libretto Antti Rytkönen) esitettiin ensimmäisen kerran vasta 1908 sekä Viipurin laulujuhlilla että Helsingissä.
Kotimaan konserttikiertueiden lisäksi Merikanto esiintyi myös ulkomailla. Hän vieraili 1900 amerikansuomalaisten kutsusta Yhdysvalloissa. Tuolloin hän kiersi 12 kaupungissa ja piti yhdeksän konserttia. Kaksi vuotta myöhemmin hän matkusti konsertoimaan Pietariin, jonne hän palasi uudelleen vielä 1916, ja Moskova oli vuorossa 1914. Sävellystyö jatkui intensiivisenä etenkin kesälomilla. Merikanto rakennutti 1902 Ruovedelle vakituisen kesänviettopaikkansa taiteilijakoti Kantolan, jossa monet hänen teoksensa syntyivät.
Kotimaista oopperaa kohtaan tunnettiin 1900-luvun alussa yhä suurempaa kiinnostusta. Armas Järnefelt, Edvard Fazer, Aino Ackté ja Robert Kajanus olivat aloittaneet oopperaesitysten järjestämisen, ja marraskuussa 1910 he saivat aikaan Merikannon uusimman oopperan Elinan surman (libretto Jalmari Finne) esityksen. Merikanto osallistui aktiivisesti Savonlinnan oopperajuhliin 1912 - 1914 ja 1916; juhlilla esitettiin 1913 Elinan surma ja 1914 Pohjan neiti. 1910-luvulla Merikanto sävelsi vielä oopperan Regina von Emmeritz (1919); samoihin aikoihin hän saattoi alkaa seurata myös lahjakkaan poikansa Aarre Merikannon musiikkiopintoja ja säveltäjäuraa.
Syksyllä 1915 Merikanto valittiin valtion säveltaiteen asiantuntijalautakunnan jäseneksi. Sydänsairaus alkoi kuitenkin vaivata 1918, ja hänen oli vähennettävä valtavaa työtaakkaansa. Seuraavana vuonna hän sai professorin arvonimen, ja 1921 hänelle myönnettiin valtion taiteilijaeläke. Marraskuussa 1922 Merikannon jäähyväisnäytäntönä järjestettiin Elinan surman esitys, ja säveltäjä lähti laajalle jäähyväiskonserttikiertueelle maaseutukaupunkeihin.
Merikanto pysyi läpi elämänsä uskollisena kansanlaulunomaiselle sävellystyylilleen. Vaikka hänen sävellyksensä tekevät kansanlaulun vaikutuksen, ne pohjautuvat usein italialaisen oopperan melodisuuteen ja bel canto -tyyliin. Monissa lauluissa on myös erittäin vaativia virtuoosisia sävelkulkuja. Merikanto oli aito melodikko. Hän loi musiikillaan sekä valoisia että myrskyisiä tunnelmia. Hän sävelsi kansanomaisiin, luontoon ja ihmisen kokemusmaailmaan liittyviin teksteihin. Merikannon herkkää ja vivahteikasta elämäniloa kuvaavat lukuisat pysyvään ohjelmistoon jääneet yksinlaulut, kuten "Kevätlinnuille etelässä", "Ma elän", "Miksi laulan", "Kun päivä paistaa" ja "Annina". Karjalaisia tunnelmia edustavat "Reppurin laulu", "Vallinkorvan laulu" ja "Laatokka". Elämänsä loppuvaiheessa Merikanto sävelsi lukuisia hengellisiä lauluja. Niistä tunnetuimmat ovat "Oi muistatko vielä sen virren" (sanat E. Leino) sekä "Kiitos sulle Jumalani" (sanat A. L. Storm).
Lähteet
Tekstin lähde: Lappalainen, Seija: Oskar Merikanto. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997- (viitattu 13.12.2007). Saatavissa: http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/1440/
Joissakin tämän sarjan kätköistä on osakoordinaatteja bonuskätkölle (GC7VEB7). Ota lisäksi talteen erillinen numero (joka on vain joissakin kätköistä), tarvitset sitä tuon bonuskätkön aukaisuun.
klikkaa ensin tästä
Klikkaa vasta sitten tästä
