Sanomattakin on selvää, että kätkö ei ole järvessä. Syksyinen soutelu kun ei ole oikein mun juttuni, mutta vesi on tietty aina rentouttava elementti.
Tämä kätkö on suunniteltu todellisille kirjojen ystäville. Kätkö perustuu kirjaan, joka teki minuun vaikutuksen heti ensi lukemalla. Koordinaatit saat lukemalla kirjan ja tekemällä paljon vertailevaa tutkimusta. Suosittelen tekstin tulostamista.
Laske yhteen kaikki ne otsikot, jotka löydät alla olevasta tekstistä. Olkoon niiden lukumäärä X. Lisää tuo luku sekä pohjoisiin että itäisiin boguskoordinaatteihin ja naputtele chekkeriin. Chekkeristä saat uuden mysteerin - eikun oikeat koodinaatit.
Ensin pitää tietysti löytää oikea kirja, vaikka kaikki lukeminenhan on hyväksi pienille harmaille aivosoluille.
Ja sitten itse tarinaan. Kirja innoitti minua niin, että päätin kokeilla, olisiko minusta dekkarikirjailijaksi, kohtahan on marraskuu ja NaNoWriMo, ja tätäkin työtä täytyy harjoitella. Voit itse arvioida, kannattiko yrittää.
Tarina on täysin tuulesta temmattu, eikä tarinan henkilöillä, eläimillä tai edes tapahtumapaikoilla ole todellisuudessa esikuvia. Teksti on rakennettu kirjan otsikoiden varaan, mutta siis minkä kirjan, kas siinä pulmaa kerrakseen. Alla näkemäsi tähdet kuvaavat itse tapahtumaa ja siitä alkaa teksti, josta koodinaatit sujahtavat ilmoille kuin - no, mikä nyt sitten sujahtaakaan ilmoille, raketti?
* * * * *
Varhain perjantaiaamulla löydettiin Jämijärvelle johtavan tien varrelta outo näky. Tien laitaan oli jäänyt saviseen maahan jalanjäljet, jotka yhtäkkiä päättyivät tyhjiin, peräti 47 numeron miesten Kontio-merkkisiin mustiin saappaisiin. Mitään poistumisjälkiä ei havaittu, vaikka järjestyspoliisi tutki alueen poliisikoira Tomin avustuksella. Ennustus tapauksen nopeasta ratkeamisesta ei siis ollut häävi, vaikka poliisit toivoivatkin, että syyllinen löytyy ja tekijän lusittavaksi tulee aikamoinen kakku.
Totuus ei pala tulessakaan, ja sitä totuutta lähti nyt etsimään poliisilaitoksen tuloksellisin rikoskonstaapeli Sello. Tässä tiivistetty dokumentti kyläläisten kertomuksista:
Ensimmäiset haastateltavat löytyivät paikallisesta pubista, jonka nimi oli sijaintinsa mukaan osuvasti ja lyhyesti Kellari. Sellon avatessa ovea, laulettiin karaokeiltapäivässä juuri Pelle Miljoonan ‘Varjo seuraa onneain’ –kappaletta. Sello muisteli, että Moottoritie on kuuma taisi olla yhtyeen ensimmäinen merkittävä pitkäsoitto, joskus kauan sitten.
Kantaporukka kertoi, että alakerran naapuri, Ebba Muratti, jonka syntymäpitäjä oli Kustavi, ja joka tunnetaan laulajien keskuudessa paremmin nimellä “Koodinimi Timo”, oli nähty Kankaanpään poliisilaitoksen kulmilla. Sitä pidettiin yhteistuumin outona sinänsä, sillä tämän moneen ehtivän muorin kotipuolessa oli Naantalin kesä jo parhaimmillaan. Oli miten oli, tällä kertaa kyse siis ei ole ainakaan tästä rouvasta.
-
Jos meistä ei ole apua, niin sä ja mä voitais lähteä Jämpälle poroja laskemaan, vaikka ollaankin tämmöinen eripari. Näillä mestoilla, ei tähän aikaan vuodesta tuollaisia urhoja juurikaan tapaa. Sä näytät olevan hyvä tyyppi, kuherteli paikkakunnalle juhannuksen viettoon tullut turisti Sellolle.
Irwinin ‘Silirimpsis sileän tien’ ensisävelten alettua soimaan, kirmasi nuori nainen kuitenkin välittömästi kohti karaokelaitteita ja tilanne rauhoittui totaalisesti.
Mestarietsivän poistuessa ovesta raikkaaseen ulkoilmaan (lämpötila +13° C ja todellakin juhannusaatto) aloitti illan karaoke-emäntä laulamaan sitä Simo Inkisen kappaletta, jossa lauletaan “soliseen kaivo yksikseen” ja kappaleen nimen unohtaminen jäi vaivaamaan työstä rasittuneita aivosoluja. Sekin mietitytti, solisiko siellä sittenkin kaiho, eipä ole tullut koskaan sitäkään tarkistettua.
Seuraava haastateltava oli lukion kuvaamataidon opettaja Jarkko Laine, synnyinpaikka Martinmäki, jonka harrastukset ovat koirat ja kirjallisuuspiirit, ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Taiteellinen ope kertoi elävänsä nykyisin vapaana kuin Ellun kanat (ei se pääkaupunkiseudulla vaikuttava markkinointifirma), mikä kieltämättä näkyi miehen habituksesta. Takana on pimeä talvi ja tämä Rockabilly-kesä pitää elää täysillä.
Kuvismaikka, huolimatta kesäisen villistä meiningistään, oli tehnyt tarkan havainnon: Herra Hoo oli torstaina kertonut kauppajonossa, ostoskärryt täynnä juhlaruokaa isommallekin väelle, että hänellä on taskussa nyrkkirauta, tykki, ja puoli tyhjä lipas ja tarvittaessa siis kovat piipussa jos niikseen tulee, sillä neiti Viulu oli Hoon mukaan yksi helvetinkone, jolla ei ollut muuta virkaa kuin kannella seitsemän ämpärillistä vettä saunaan, sillä nythän on juhannus, ja toiveena hyvät löylyt. Kova homma se olikin, sillä saunassa odottivat jo Arvi ja Lyyli ja muutama muukin juhannuksen viettäjä.
Heti kohta löytyi kuitenkin todistaja, joka kertoi Hoon nukkuneen verkottomassa riippukeinussa mökkinsä terassilla hyttysten syöttinä koko edellisen yön kuorsaten niin, että lammen rannan mökeissä kukaan ei saanut unta silmiinsä. Ei olut Hookaan syyllinen tässä tyhjien saappaiden tapauksessa.
Tässä vaiheessa kuulusteluja etsivämme täytti epätoivo. Ilta alkoi olla jo pitkällä, eikä ratkaisua vain näy. Auringonlaskun katseleminen saunalaiturilla, kädessä onki ja isolla ahvenella koukku suussa, tai ehkä sittenkin mieluummin hetki vaimon kanssa käsi kädessä kotimökin terassilla, olisi mukavampaa, kuin etsiä rikollista juhannusaattona, jolloin normaalivuosina, jos paremman tekemisen puute iskisi, voisi lähteä vaikka anopin luo pelaamaan Raunon kanssa raminaa.
Mutta ei auta, kierto kyläläisten pakeilla voisi hyvinkin tuoda ratkaisun jo tänään. Hetkessä yksinäinen pollari löysi seuraavan haastateltavan.
Sello silmäili ympäristöä miettien, minne suuntaan lähtisi. Läheisen talon pihapiiri oli luvalla sanoen rempallaan ja pieni huolto olisi ollut enemmän kuin paikallaan. Pihassa oli ainakin tusina autonromua, joiden ikkunat oli rikottu säpäleiksi. Toisella puolen katua kuin vastapainona, oli viimeisen päälle sävysävyyn laitettu pihapiiri, jossa apilanlehdetkin olivat kaikki neliapiloita.
Paikalle potkutteli skeittilauta kipunoita lyöden ja tukka hulmuten poikaviikari, joka kertoi olevansa Seppo Susi, tuttavallisemmin Sepe.
Poika kertoi, että samalla viikolla, joku iltapäivä, taisi olla tiistai, kun Sepe oli tullut naapurin Lassen kanssa roolipelikerhossa, oli jotkut pipopäiset muiluttajat ajelleet Ikaalista kohden nasta laudassa. Peloissaan henkikultansa puolesta pojat olivat hypänneet turvaan tien sivuun, ja perkeleet olivat päässeet suusta molemmilta, mutta kumpikaan ei loukkaantunut. Karua tarinaa!
Sellon aivot löivät vielä tässä vaiheessa tyhjää, eikä mikään vastaus tuntunut oikealta. Kyseessä taisi olla kaikkien tuntemat kauppamiehet. Sakkoja pitäisi niillekin kirjoittaa, sillä näyttää olevan raggareiden asenne ajeluun vähän elää ja kuolla Jämijärvellä -tyyliä.
Pikku Sepponen ei osannut kertoa enempää ja Sello päästi hänet jatkamaan matkaa. Pitkään Sello tuiotti pojan perään ja pohti kuinka kadotettu hänen nuoruutensa olikaan, ikää Sellolla oli sentään mittarissa jo 48.
Ihmisvilinästä päätellen kunnassa oli näin juhannuksen aikaan kansainvälinen meininki. Valomainoskyltti Jämijärvi - lähellä sinua vilkutti tekstejään peräti seitsemällä eri kielellä, myös mandariinikiinaksi.
-
Kyllä maailma on pieni! Olikos se vuosi 1988 ja Kuuba vai Panama, missä viimeksi nähtiin ja nyt täällä! Muistan selvästi, että tapaamiseen liittyi kissaihmiset ja punainen papukaija. Mua jäi niin paljo harmittamaan, kun lähdit. Sinusta näkee selvästi, että suakin on harmittanut, että shakkiottelumme jäi kesken. Oli se vaan upea shakkireissu.
Sellon kieli meni melkein solmuun, kun hän tavaili mielessään paikalle tulleen televisiokokin nimeä. Oli siinä yllätystä kerrakseen! Mikä yhteensattuma! Tapaaminen yllättäen kesken hektisen tutkinnan sai pasmat sekaisin. Lähellä oleva puisto isoine shakkipeleineen houkutti, mutta tehtiin vain nopea tsekkaus että puhelinnumerot olivat tallessa. Taisipa siinä Sellon kalenteri saada uuden merkinnänkin heinäkuun ensi päivälle, mutta yhtä kaikki, tutkimukset voivat jatkua.
Hirveän paljon yleisövinkeistä ei tuntunut olevan apua. Vihdoin, kun Suomen lippuja hilattiin salkoihin, antoi selkeimmän todistuksen paikallinen polkupyörällä postia kuljettava posteljooni Sulevi Palosaari.
-
Ihminen tarvitsee elääkseen myös sivistävää lukemista, erityisesti proosaa. Vaikka runoudella menee hyvin, niín harva sitä lukee, ja mikäs niitä on kirjoja postilaatikkoihin kantaessa. Kaupungissa kuuluvat jo vaihtaneen e-kirjoihin, mutta meillä täällä luotetaan vielä painettuun sanaan. Eipä silti, ajat muuttuvat ja mennet on ne ajat, jolloin videokerhojen Film Noir -tuotanto täytti postikassini kerran kuukaudessa. Monenlaista viihdettä sitä tulee televisiostakin, voisin mennä vaikka valalle, että Hyvien ihmisten laakso oli Salkkareiden maantaipainos, ja ellei tuo laittomuuksien diggari kohta rauhoitu, niin tässäkin pitäjässä nähdään vielä oikea murhatalo – ellei näin suvella, niin viimeistään kun kaamosaika koittaa, jaaritteli postin vetreä työntekijä.
Hiukan oli sekavaa miekkosen ulosanti, mutta oli miten oli, postipojan mukaan tapauksen taustalla oli hullu moottoripyörä, made in Italy, jota ajoi kauppias Sisu Pelkuri. Kaahaten kaiketi kuin viimeistä päivää, kuten aina, kun tiedossa on kesäjuhlat tai jotain muuta mielenpainuvaa.
Vähän myöhemmin kauppias kertoi itse, että päivä tavarataloketjussa oli ollut huono, vaikka jonottajat odottivatkin tuttuun tapaansa aamulla oven takana kaupan aukeamista. Niinpä kuski, joka oli Kansan suosikit –kerhon pitkäaikainen puheenjohtaja, oli viettänyt unettoman yön ja aamulla ajatuksissaan törmännyt varhaista kaljaseuraa vailla olevaan ukkoon. Syynä törmäykseen oli asfaltissa ollut, roudan syömä kuoppa, eli kaiken kaikkiaan puhdas vahinko siis. Törmäyksen kokenut isoisä oli loukkaantunut sinkoutuessaan saappaistaan suoraan motskarin takatuhdolle, tosin kasvot pois menosuunnasta.
Säikähdyksestään toivuttuaan vaatimaton pärinäpoikamme oli ajanut taatan suoraan sairaalaan. Polven taakse oli ommeltu 3 tikkiä, ja verkkokalvo hieman repeytyi, mutta sen kummempia vahinkoja ukki ei ollut saanut.
Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta jotta oikeus tapahtuisi, kirjoitti Sello sakkoa muutaman päiväsakon verran, ja pisti kortin kuivumaan syyskuun loppuun saakka. Aikamoinen rangaistus. Tutun moottoripyörän letkeää säksätystä ei tultaisi kuulemaan kylillä siis koko kesänä.
Kuulustelu päätettiin tähän ja kaikki poistuivat tahoilleen viettämään yötöntä yötä. Salapoliisi kävi vielä paikallisen grillin luukulla, missä hänen toivomuksensa yösapuskaksi oli jättimäinen munavoileipä ja pannullinen vahvaa kahvia, olihan matka poliisilaitokselle pitkä.
Sovitaan, että ei puhuta tästä enempää, sillä muut ihmiset eivät kumminkaan uskoisi tarinan saamia outoja käänteitä.
Ps. Lukeminen kannattaa aina.