Tervanpoltto pääsi vauhtiin Järviseudulla 1700-luvulla. Miehet olivat työssä kaukaisilla takamailla alkukesän sekä myös tervan muut valmistusvaiheet ja hoitivat myös tervan kuljetuksen. Näin ollen kotitaloustyöt jäivät naisten varaan.
Vielä 1830-luvulla, valtaosa peltojen hoidosta, kyntämisestä ja ojien kaivamisesta lähtien oli naisten varassa. Koska kotitalous- ja maatyöt jäivät naisten harteille, heillä ei ollut aikaa imettämiselle. Useimmat lapset kuolivat sadonkorjuun aikana, jolloin tehtiin pitkiä työpäiviä.
Keskimääräinen imeväiskuolleisuus oli Lappajärvellä 1780-1830 luvuilla yli 30 promillea, kuin se koko maassa jäi noin 25:en promilleen. Useana vuonna puolet kuolleista olivat alle puolivuotiaita