Huhtiniemen joukkohaudat

Huhtiniemen joukkohaudoiksi kutsutaan Lappeenrannan Huhtiniemestä löydettyjä kahta joukkohautaa.

Huhun mukaan kaupungissa toimi kesällä 1944 salainen kenttäoikeus, joka tuomitsi satoja suomalaisia rintamakarkureita kuolemaan. Aiheesta on liikkeellä satoja kertomuksia, mutta kertomukset vahvistavia dokumentteja tai teloitukset nähneitä silminnäkijöitä ei ole löytynyt. Toistaiseksi löydetyt vainajat ovat peräisin jatkosotaa edeltäneeltä ajalta, eivätkä he ole kuolleet väkivaltaisesti.

Joukkohauta liittyy 1800-luvun alkupuolen ortodoksiseen sotilashautausmaahan. Vainajat ovat venäläisiä, ja he ovat voineet kuolla esimerkiksi kulkutautiin.

Suomalaisissa tiedotusvälineissä, kirjallisuudessa sekä etelä-karjalaisessa kertomusperinteessä kierteli 1970-luvulta saakka vahvistamaton tieto, jonka mukaan Lappeenrannassa olisi kesäkuun 1944 loppupuolella toiminut salainen kenttäoikeus.  Oikeuden toiminta olisi perustunut yleisesikunnan päällikkö Erik Heinrichsin allekirjoittamaan käskyyn, jonka mukaan karkureiden pysäyttämisessä tuli käyttää epäröimättä voimakeinoja. Tarpeen tuomioistuimelle olisi luonut Neuvostoliiton suurhyökkäys Kannaksella muutamaa viikkoa aiemmin. Tämän seurauksena rintamalta oli kadonnut noin 30 000 karkuria ja joukostaan harhautunutta, joista 8 000 oli luokiteltu karkureiksi

Salaisessa tuomioistuimessa puheenjohtajana olisi toiminut lappeenrantalainen lakimies Toivo Tapanainen, joka oli johtanut jo vuonna 1918 toiminutta kenttäoikeutta. Huhun mukaan Huhtiniemessä kesällä 1944 teloitetut olisivat olleet Viipurissa muutamaa päivää aikaisemmin aiemmin hajalleen lyödyn 20. Prikaatin sotilaita. Yksiköstä kadoksiin taisteluiden aikana ja välittömästi sen jälkeen joutuneiden noin 450 sotilaan määrää pidettiin epäilyttävän suurena. Teloitukset Huhtiniemessä antoivat selityksen 20. Prikaatista kadonneiden sotilaiden suurelle määrälle. Laittomien teloitusten motiivi olisi ollut sodanjohdon kostotoimi Viipurin häpeällisen pikaisen menettämisen vuoksi.

Viipurin taisteluiden ja Huhtiniemen teloitushuhun yhteyttä horjutti syksyllä 2006 julkaistu lehtiuutinen, jonka mukaan Viipurissa kadonneita on tuntuvasti vähemmän, mitä siihen saakka oli luultu. Lehtiartikkeli osoitti, että historiateoksissa esiintyvä luku Viipurissa kadonneesta noin 450 sotilaasta ei voi pitää paikkaansa, koska se voitiin osoittaa kopioiduksi väärästä alkuperäislähteestä. Huhtiniemen huhua ylläpitänut virheellinen käsitys Viipurin epäilyttävän suurista katoamisluvuista oli syntynyt, kun 20. Prikaatin tilannekatsauksessa esitetty väliaikainen tieto yksikön kateissa olevista miehistä oli erheellisesti kirjattu lopulliseksi kadonneiden luvuksi. Luvun kirjaamisen aikoihin kaksi päivää taistelun jälkeen osa miehistä oli vasta palailemassa takaisin yksikköönsä. Virheellinen tieto esiintyi ensimmäisessä jatkosodan taisteluita käsittelevään kokonaisesityksessä Suomen Sota 1941-1945, mistä se edelleen kopioitiin alkuperäislähdettä tarkistamatta seuraaviin lähdeteoksiin. Jäljelle jääneiden kadonneiden määrät olivat varsin tavanomaisia suhteessa siihen, että prikaati oli lyöty hajalle Viipurissa.

Vaikka Viipurin katoamismysteerin ratkeaminen horjutti teloitushuhun uskottavuutta, sai se runsaasti tukea erilaisista silminnäkijäkertomuksista. Niissä veteraanit kertoivat nähneensä ruumiita Lappeenrannassa. Ympäri Itä-Suomea löytyi hajanaisia vihjeitä mahdollisista hautausmaista ja teloituspaikoista. Suojeluskuntalaisten kerrotaan esimerkiksi ampuneen tavoittamiaan karkureita Lemillä ja Saimaan saaristossa ja haudanneen vainajat metsään. Samaten Lappeenrannan varuskunnassa karkureita vartioineet nuoret asevelvolliset olettivat karkureita kuljetetettavan teloitettaviksi, kun kuorma-autot veivät näitä ulos varuskunnan portista. Vartijoita oli varoitettu hiiskumasta karkureista: "...tai sammaa kuoppaa jouvutta työkii!" Myöhemmin kerrotaan Huhtiniemestä ajetun suuria määriä maa-ainesta Kuutostien pohjalle ja Lappeenrannan lentokentän alle tasoitusmaaksi. Samalla on oletettu näin hävitetyn karkureiden hautapaikkoja. Yhtään teloituksia nähnyttä ei kuitenkaan ilmaantunut. Älymystön keskuudessa aiheen käsittely oli varsin suosittua. Ainakin Veijo Meri, Paavo Haavikko ja Heikki Hietamies käsittelivät aihetta huhun pohjalta. Erityisesti Paavo Haavikko kytki Huhtiniemessä sattuneiksi uskomansa teloitukset osaksi suurempaa Viipurin menettämiseen liittynyttä kuviota.

21. lokakuuta 1971 löydettiin kymmenen luurankoa vesijohtotöiden yhteydessä ja Etelä-Saimaa-lehdessä kirjoitettiin 30. lokakuuta aiheesta artikkeli, jonka mukaan paikalta oli löytynyt joukkohauta. Luita on löytynyt myös Huhtiniemen leirintäalueen rakennusten rakentamisen aikaan sokkelin kaivutöiden yhteydessä. Kun sokkeli oli valettu ja muotti purettu, rakentajat laittoivat luut takaisin peitemaiden mukana.

Alueella suunniteltiin aloitettavaksi arkeologisia kaivauksia syksyllä 2005. Lupaa olivat hakeneet Ylen toimittaja Juha Portaankorva sekä Lauri Törnin perinnekilta. Kaivauksia ei kuitenkaan silloin päästy aloittamaan aika- ja rahapulan takia. Lappeenrannan kaupungin rahoittamat kaivaukset aloitettiin lopulta 19.12.2005 kaupunginjohtajan määräyksellä. Kaivauksissa löydettiin joitakin luunkappaleita, mutta niiden ikää ei pystytty määrittämään. Asiantuntijat arvostelivat kaupungin suorittamien kaivausten metodiikkaa. 

Helsingin yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitos ja oikeuslääketieteen laitos aloittivat uudet, Suomen Kulttuurirahaston rahoittamat kaivaukset 2. lokakuuta 2006. Kaivauksissa löytyi ihmisluita ja sotilaspuvun kappaleita ja sen jälkeen vähintään 11 miehen ruumiin joukkohauta noin 80-100 cm syvyydestä ja sen vierestä toinen samansuuntainen hieman syvemmälle kaivettu joukkohauta. Ruumiit oli haudattu kädet rinnalla vierekkäin ilman arkkua kasvot ylöspäin. Joukkohaudan löytymisen jälkeen keskusrikospoliisi alkoi tutkia tapausta. Kaivauksissa löytyneen joukkohaudan ja aiheesta nousseen keskustelun seurauksena Lappeenrannan poliisilaitos sai runsaasti kyselyjä kadonneitten sotilaiden omaisilta. Kyselyt lähetettiin edelleen tutkijoille . Kaivauksista vastaaville ilmoitettiin myös useista muista mahdollisista joukkohaudoista Huhtiniemen vesilaitoksen alueella.

28.10.2006 ruotsalainen lehti Dagens Nyheter kirjoitti vainajien olevan todennäköisesti venäläisiä. Tähän viittaavat lehden mukaan hautaustapa, jossa kädet ovat ristissä rinnan päällä sekä joukkohaudasta löytyneet ortodoksiset ristiriipukset. Lappeenrantaan rakennettiin venäläinen sotilassairaala vuonna 1830 ja seudulla toimi jatkosodankin aikaan sotilassairaala, jossa hoidettiin myös venäläisiä sotavankeja. Neuvostoliittolaiset sotavangit tuskin kantoivat ristejä, joten lehden mukaan on todennäköisempää, että vainajat ovat Venäjän vallan ajalta. Lehden mukaan keskusrikospoliisin rikosylikomisario Tero Haapala oli sanonut lehden olevan oikeilla jäljillä.. Historiantutkija Heikki Rantatupa epäili, että Huhtiniemessä olisi unohdettu ortodoksinen hautausmaa. Hän sanoo löytäneensä merkinnän hautausmaasta vuoden 1838 kartasta Pallo-Tyysterniemessä.  KRP kertoi 20. joulukuuta 2006, että Huhtiniemestä löydetyt jäännökset ovat todennäköisesti 1800-luvulta. Niissä ei myöskään ole väkivallan merkkejä. Myös kaivauksia johtanut professori Mika Lavento pitää jäännöksiä jatkosotaa vanhempina. Huhtikuussa 2007 valmiiksi saatujen radiohiiliajoitusten sekä arkeologisten tutkimusten perusteella vainajat ovat varsin varmasti 1800-luvulla haudattuja venäläisiä sotilaita.

Loka- ja syyskuun 2007 aikana Huhtiniemessä suoritettiin jatkotutkimuksia, joiden aikana tutkittiin kaikki Huhtiniemen alueella joukkohaudoiksi maaperätutkimusten tai "silminnäkijäkertomusten" perusteella epäillyt kohteet. Tuloksena löydettiin eri aikakausille sijoittuvaa keramiikkaa. Jäänteitä ihmisruumiista ei löytynyt. Tutkijaryhmä pitää varmana, ettei Huhtiniemessä voi olla toisen maailmansodan aikaisia joukkohautoja. Lokakuussa 2007 toimittaja Pasi Jaakkonen julkaisi kirjan Huhtiniemi - 400 kadonneen miehen mysteeri, jossa hän esittää eläkkeellä olleen lappeenrantalaisen, Syväkurkku-nimellä esiintyneen putkimiehen laittaneen huhun liikkeelle 1990-luvulla.Hän myös kyseenalaistaa silminnäkijäkertomusten luotettavuuden: Lappeenrannassa nähdyt vainajat saattoivat yhtä hyvin olla kaatuneita. Myös professori Heikki Ylikangas ja aiemmin teloituksiin uskonut tutkija Juhani Tashinin katsovat, että kyseessä on harvinaisen pitkälle levinnyt huhu.

Tammikuu

29. tammikuuta – Tarja Halonen valittiin toiselle kaudelle vuoden 2006 presidentinvaalissa

Helmikuu

Ei merkittäviä tapahtumia suomessa

Maaliskuu

29. maaliskuuta – Suomessa näkyi osittainen auringonpimennys. Auringon halkaisijasta peittyi Helsingissä 44 %. Pimennys näkyi täydellisenä muun muassa Turkissa.

Huhtikuu

1. huhtikuuta − SDP:n kansanedustaja Sinikka Mönkäre siirtyi Raha-automaattiyhdistyksen toimitusjohtajaksi ja jätti eduskunnan. Mönkäre oli toiminut sosiaali- ja terveysministerinä syyskuun 2005 loppuun saakka ja noussut Suomen pitkäaikaisimmaksi naisministeriksi (3 817 vuorokautta) sekä ollut kansanedustajana yhtäjaksoisesti vuodesta 1987. Uudeksi kansanedustajaksi tuli Sirpa Paatero.

Toukokuu

1. toukokuuta – Turvavyön käyttö tuli pakolliseksi kaukoliikenteen linja-autoissa. Samalla turvaistuin tai -kaukalo määrättiin pakolliseksi kaikille alle 135-senttisille lapsille henkilö-, paketti- ja kuorma-autoissa

5. toukokuuta – VR:n makasiineilla syttyi tulipalo, jossa toinen rakennuksista tuhoutui. Makasiinirakennusten purku oli tarkoitus aloittaa seuraavana maanantaina

20. toukokuuta – Suomen Lordi voitti Kreikan Ateenassa pidetyt Eurovision laulukilpailut kappaleella Hard Rock Hallelujah, joka keräsi samalla kaikkien aikojen ennätyspistemäärän (292). Kahdeksan maata antoi täydet 12 pistettä ja vain kolme maata jätti Suomen pisteittä.

26. toukokuuta – Lordin euroviisuvoiton kunniaksi järjestettiin Helsingin Kauppatorilla suuri kansalaisjuhla, johon osallistui noin 90 000 ihmistä eli enemmän kuin mihinkään Suomessa aiemmin järjestettyyn tilaisuuteen

29. toukokuuta – Porvoon tuomiokirkon katto paloi tuhotyön vuoksi kahden aikaan aamuyöstä. Tekijät ilmoittautuivat myöhemmin vapaaehtoisesti, kun poliisi oli jo heidän jäljillään

Kesäkuu

15. kesäkuuta − Rikoskirjailija Mauri Sariolan leski Tuula Sariola myönsi ystävänsä, mäntyharjulaisen toimittajan Ritva Sarkolan kirjoittaneen kaikki hänen nimellään vuosina 1985−2005 julkaistut 16 rikosromaania. Asian oli paljastanut Sarkolan uuden kustantajan, suomussalmelainen toimitusjohtaja Mauno Moilanen sanomalehdessä. Sariolan kustantaja  ei ollut osannut epäillä Sariolan kirjoja kenenkään muun kirjoittamiksi, vaikka kulttuuripiireissä oli liikkunutkin tällaisia huhuja

Heinäkuu

1. heinäkuuta – Suomesta tuli Euroopan unionin puheenjohtajamaa 31. joulukuuta 2006 asti

12. heinäkuuta − Merenkurkun saaristo hyväksyttiin ensimmäisenä suomalaisena luontokohteena Unescon maailmanperintöluetteloon. Saaristo kuului Vaasan, Korsnäsin, Maalahden, Maksamaan ja Mustasaaren kuntien alueisiin ja siellä oli noin 2000 asukasta

Elokuu

6. elokuuta – Kullanhuuhdonnan MM-kisat alkoivat Tankavaarassa

24. elokuuta – Näyttelijä Allu Tuppuraisen esittämä Rölli-peikko valittiin kaikkien aikojen Satusuomalaiseksi verorahoilla toimivan televisio/radio yhtiön äänestyksessä.

Syyskuu

13. syyskuuta – Vaasan kaupungin 400-vuotisjuhlat alkoivat. Kaksipäiväisten juhlien kunniavieraina olivat Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ja kuningatar Silvia, jotka olivat ensimmäiset kaupungissa vierailleet Ruotsin kuninkaalliset yli 200 vuoteen.

Lokakuu

2. lokakuuta – Lappeenrannan Huhtiniemessä aloitettiin joukkohaudan kaivaus.

Joulukuu

1. joulukuuta – Sähköistys otettiin käyttöön rautatieosuudella Oulu–Iisalmi ja Vartiuksen radalla.