Sijoituskohde
1600-luvulla vauraimmat järviseutulaiset olivat hankkineet arvokkaita metalliesineitä, taloustavaroita ja pyyntivälineitä. Perintökalleuksien hinnat vaihtelivat muutamasta kuparitalarista kymmeniin talareihin esineen painosta, käyttötarkoituksesta ja laadusta riippuen.
Kupari- , hopea- , ja kultaesineet olivat jopa rahaa parempi sijoituskohde sillä arvometallien hinta ei juuri laskenut.
Alajärven Skrabbin talon aitassa oli perintöä jaettaessa vaskesta valmistettuja plooturahoja huomattava määrä: yksi 24 ja kaksikymmetä sekä kahdeksantoista 6 taarin plootua. Mikäli 152 hopea talarin arvoiset plooturahat vastasivat vuonna 1693 hopea talaria, Skrabbin aitassa oli peräti 450 kuparitalarin säästö huonompien aikojen varalle.