- Hulluja on monta sorttia ja pähkähullut päälle
( sanonta Alajärveltä )
Psyykkisiä sairauksia pidettiin entisaikoina varsin häpeällisinä jopa koko suvulle. Niinpä näistä on myös puhuttu monilla nimillä. Hyvinkin vakavasti mielenhäiriöisestä on hienotunteisesti sanottu, että ”se on pikkusen mukava”, taikka ”sehän on sellainen vähän peräänkatottava.” Leikkimielisemmin saatettiin sanoa, että ”sitä on viety pienenä vähän liian kovaa ristille,” taikka ” sen kehtoa on keinutettu vähän liian lujaa”. Näillä nimityksillä, niinkuin vanhoilla kielikuvilla yleensäkin, on ollut myös tiettyjä vivahduseroja. Ei esimerkiksi ”saattamaton, eestulematon, toistaitonen” ja sellainen, joka on ”vähän toisella kymmenellä” suinkaan tarkoita samanlaista poikkeavuutta.
Tällaisia ”sielun vikoja” on merkitty Alajärvellä vuonna 1887 laadittuun ”Elätteelle annettujen luetteloon” peräti kahdeksalla erilaisella sanonnalla. Sanaa ”hullu” lienee pidetty vähän liian voimakkaana ilmauksena pahastikin mielenvikaisesta puhuttaessa. Ainakin sitä on kartettu vähänkin vieraamman kanssa puhuttaessa. Sen sijaan hulluksi nimitteleminen oli niin paha haukkumasana, että sen käytöstä on monikin saanut haasteen käräjille vastaamaan kunnianloukkauksesta.