Pakeneva runoelma
Lasten ketjuruno Pakeneva kertoo säikähtyneestä lapsesta, joka lähtee pakenemaan säikyttäjäänsä, joka on koira.
Runo on muistiin merkitty vuonna 1858.
Pakeneva
Lähinpä minä läkkilään
Päätäni panettamahan,
Silkillä silostamahan.
Läkin koirat haukkumaan.
Minä aijalle kavahin,
Aita kaatu kahden puolen;
Minä lensin lepikkohon,
Lepikko se merexi muuttu;
Minä karsin kankahalle,
Kangas se hiekaksi helähti;
Siellä kuulin kurjan äänen,
Papin niityldä panevan,
Heinän suolta hellittävän.
Minä kurjan suitti suuhun
Minä kurjan päitti päähän
Minä kurjalla kotia.
Käskin Ellin lypsämään,
Ei Elli nisiä löynnyt;
Ite lypsin lyykyttelin,
Kannon maidon kapsuttelin,
Panin pattahan nenälle.
Tulipa hiiri hipsutellen
Kananpoika kapsutellen,
Kaato kiulun kimmin kammon,
Kulta kupposen kumohon.
Kärpänen se kylähän lenti,
Seki sielä lypsettihin,
Maito maahan pillattihin;
Lapset kuolevat kotona.