Tukkikämpät
1900-luvun vaihteesta lähtien metsä- ja uittotyöt olivat monien tilattomien ja pientilallisten pääasiallinen tulonlähde. Useimmiten työreissulle lähdettiin viikoksi tai useammaksikin kerralla, riippuen siitä kuinka kaukana työmaa oli.
Alkuaikoina yhtiöt eivät järjestäneet työmiehilleen majoitusta, vaan nämä hankkivat majapaikkansa itse. Mikäli työmaa oli lähellä asuttuja alueita, kortteeria kysyttiin lähiseudun taloista. Takametsien hakkuumailta saattoi olla kilometrien matka lähimpiin taloihin, joten miehet joutuivat majoittumaan vanhoihin niittysaunoihin tai tervahautojen lähettyville rakennettuihin metsäsaunoihin. Ellei niitäkään ollut lähistöllä, rakennettiin hakkuumaiden läheisyyteen metsäsauna. Tuolloin ruoanlaitto mahdollisuutta ei ollut sisätiloissa, vaan lämmin ruoka keitettiin ulkona avotulella.
Metsätyömiesten puutteellisia asuin olosuhteita pyrittiin parantamaan vuonna 1928 voimaan tulleella lailla. Tämän jälkeen alettiin rakentamaan kämppiä, joissa oli majoitustilat, sauna ja emäntä ruoanlaittajana. Alajärvelle rakennettiin kämpät vuonna 1935.