Krapuranta, Leo ajatteli ja samalla muisteli jokirapukeittoa, jota oli päässyt maistamaan kerran tähänastisessa elämässään. Tuota kermaista äyriäismannaa oli ollut tarkoitus tarjoilla alkupalapöydässä, kun itse kuningas oli saapunut Ruotsista vierailulle Turun Linnaan. Leo oli silloin ollut vapauttamassa sellissä viruvaa kaveriaan, Kauko Matinpoikaa, pakosalle, mutta olikin itse jäämässä kiinni niin sanotusti rysän päältä. Tilanteesta hän oli saanut puhuttua itsensä ulos, mutta tarjoiluhommat olivat kutsuneet. Kauaa ei Leo ollut jaksanut tarjotinta kantaa ja kuningas oli jäänyt ilman keitosta. Kauko ja hän sen sijaan olivat lipittäneet keittoa useammankin kulhollisen.
Leo havahtui muisteloista, siirtyi ratsuineen syvemmälle metsään ja löysikin hyvän yöpaikan – sammalmätäs pienen nyppylän päällä kuusien suojassa. Jostain kuitenkin kuului katkeamatonta puheensorinaa. Paikkaa olisi vaihdettava, mutta vastapuolen tietä en mene! Siellä on aivan liikaa vankkurikansaa pitämässä kekkereitään. Riski olisi liian suuri kiinni jäämiseen, hän totesi.
______________________________________________________________________________________________________________________
Tämä kätkö on osa Aurajoen maisematie, AMT222 – kätkösarjaa, jossa voit seurata Leo Wariksen seikkailuja. Leo oli lain kahta puolta kulkeva, mutta hyvän tahtoinen nuorukainen, josta tilaisuus tekee ah niin usein varkaan.
Tarina alkaa kätköstä GC868FV, mutta voit toki hakea kätköt mieleisessäsi järjestyksessä. …muista myös kerätä vihjeitä matkalta, niille on käyttöä myöhemmässä vaiheessa.