Olympia
Sankaruus: vain uskallusta
katsoa Multaa silmästä silmään,
myöntää: Multaa se on, vain multaa,
sellaista likinäköisyyttä.
Me nousimme suosta, sammal on sukulaisemme
emmekä vieläkään tiedä keitä olemme kuka meidät
suohon lauloi.
Kyllin ei voi korostaa maamme köyhyyttä,
uhrimme suuruutta.
Kuka hän on, katsomo kohisee.
Vastaus: Kohlemainen, saksalainen.
Rataa ei voi valita, on tyytyminen siihen
minkä saa.
Ulkorata, takasuora: hän rynnistää Bouinin ohi,
hymyilevä mies sinisenä savuavista metsistä.
Illan viileys stadionin yllä 1912.
Ei ole enää sitä Eurooppaa, kaikki rajat
on siirretty moneen kertaan.
Ei ole sitä maailmaa, veren maku silti on sama,
sanalla sanoen: hurme.
Kaikki on lainaa, ajan punnukset
aina kruunaamattomat.
Rataa ei voi valita.
- Arto Melleri