Amsterdam
Amsterdam: papukaijat puhuvat
kaikkia maailmankieliä,
heleät kellot soivat,
ja kyömynenäisten kauppiaitten kultahampaat
välkähtävät hiotun kiven jokaisessa särmässä,
mulattitytöt hymyilevät
minulle, punainen sifonki liehuu, ja illalla
heidän hymyssään Hohnerin tatuointimusteen
viluinen sini, Antillit,
lähellä
Amsterdam: yön halkaistu hedelmä,
mätä pimeys satamakorttelin mukulakivikaduilla,
niin kapeilla ettei yksikään yökulkija
pääse hänen ohitseen
koskettamatta, hänen nänniensä
kuivatut ruusunmarjat hautautuneet
rintojen vyöryyn,
hän seisoo pressulla peitettyjen
juureskärryjen vieressä, ja kanava haisee,
kanava,
kärrynaiset maata vasten
Amsterdam: papukaijat orrella,
pää siiven alla, häntä ei halua kukaan, minäkin
menin nopeasti ohi, jonkinlaisen tartunnan
sain silti, kirjoitin tämän
- Arto Melleri