Jäähyväiset
Joulukuun lakeus tuomittu tundraksi,
ja junalähdössä
päin sankkoina metsinä
raakkuvaa
pohjoisen kitaa,
juna lähdössä, ja
kaikki luuni soivat
nälkää, ja
kaipausta sinuun.
Lautapää viima lennätti aukeilta lunta,
märkää kuin vettyneiden virsien humina.
Seisoin sohjossa Seinäjoen asemalla,
ratapihalla nolla oli autiota ja kylmää
kuin Jumala Pohjanmaalla
olisi tyrinyt
koko luomistyönsä.
Juna lähti. Minun laulussani
yksinäisyys hioi veitsiään,
tulin asemahalliin keskelle
suurina lasikyyneleinä pulppuavia ikkunoita
ja katsoin silmäni kuiviksi
tyhjiä kiskoja sinun jälkeesi,
sinun joka lähdit
päin sankkoina metsinä
raakkuvaa
pohjoisen kitaa.
Tuuli lennätti ratapihalle märkää lunta,
ja lakeuksilla supermarkettien takana
yhä varjoina vaelsivat
talonpoikaisarmeijat,
Karekset, Kosolat -
seisoin sohjossa Seinäjoen asemalla, yksin.
- Arto Melleri