Germania
Kivisen pöydän ääressä
kalvakka Mendelssohn, hikinen Wagner.
Konsertti on ohi, molemmat vaiti.
Tämä kaikki tiedetään historiasta,
joka hakattiin vuoreen, ja musiikista,
joka oli rutto ja heinäsirkat:
Kaupungit rakennettiin piparkakkusydämistä
ja viulunkielistä.
Taljat nyljettiin villeiltä eläimiltä.
Viini poljettiin raaoista rypäleistä
raskain kengin.
Miljoonat seisoivat suljetuilla asemilla
kuin lähdössä,
kuolema kiellettiin, koko rata palkki palkilta,
veturi, höyrypilvi ja tuliperhosten tanssi
yön hiostavan silkin alla.
Myöhemmin sanottiin, puhuttiin historian
mädällä suulla, reikäisillä hampailla:
Jättiläinen tarvitsi tuhotulvan
pestäkseen kasvonsa, käänsi kylkeä
ja jatkoi untaan.
Grimmin veljeksiä oli vain kaksi, painajaisia
enemmän kuin niille kirjaajia.
Vuorella kotka hautoo yhä kivistä munaa,
ja hätäkellot soivat alhaalla kylissä,
veturin pilli viiltää halki unen sumun -
koko matkan minä nukuin
väärässä vaunuosastossa lihavien rouvien
välissä,
koko matkan, ja tämä on Köln.
- Arto Melleri