Ilmalaiva 'Italia'
Jääkää hyvästi, rakkaat,
kenraali Nobile ilmalaivallaan
purjehtii kimmeltävään kuolemaan...
se joka matkalle lähtiessään tietää
minne päätyy, on siellä jo,
siiventynkiensä kantaman päässä;
jääkää hyvästi, epäilijät, suupielissä hymy
kuin kuolainten jäljet:
》tätä tietä hän ei ole pääsevä perille》,
perille, niin kuin se olisi
jokin paikka,
päivässä kukaan ei voi ehtiä kuin päivän matkan,
enemmän, enemmän totta on ottaa mittaa
Katoavaisuudesta,
jääkää hyvästi, rakkaat,
minä olen hänen mukanaan, kirjuri, kurkotan
itkun partaan yli naurun rannattomuutta,
tervan ja höyhenten arvokkuutta,
kirjoitan muistiin: tämä on unta, yhden yön motassa
ikuista,
terveen järjen Bastiljin valtaus;
jääkää hyvästi, te jotkaa aina tekeviä paremmin
tiedätte mitä pitäisi, miten,
tiedätte, ette tee, laitatte hattunne hyllylle
jonka nimi on Historia,
kenraali Nobile lentää historian kraatterien yli
pohjoista, pohjoista kohti, aurinko
kauhantäysi sulaa tinaa
räiskähtämäisillään kylmään veteen,
kuu, kamfeeriin kastettu pumpulipallo
pyyhkii savuavaa taivasta,
jääkää hyvästi, rakkaat, efessä säkenöivät
Thulen kristallirannat
- Arto Melleri