Haiku lakeuden yllä
Syreenit, suru, surun kostea tuhka
sateen jälkeen.
Helena istuu keinussa, se ei liiku,
järven sininen nauha
hopeapajun, kompostikasan takana.
Esteri saksii nokkosia huomiseen keittoon.
Vilho ja Vieno pyöräilevät
meijerille päin, perätysten,
Ilta.
Istun valveilla kauan,
särjenkudun viipyilevät siveltimenvedot
vedessä, ja yhä kukkivat
mustikat, ketunleivät, kirpeä, kalpea kuu!
Metsänreuna japanilaista kirjoitusta,
alavilla mailla hallanvaara:
haiku lakeuden yllä.
Syreenit, suru, surun kostea tuhka,
ja murheen käyneen hillon maku!
Istun valveilla, kunnes kuu läikähtää veteen,
saaret, Mänkki ja Alakannus,
lehtikullasta leikatut
niin kuin nälkävuosia ei olisi ollutkaan,
ei enään tulisi
- Arto Melleri
Mysteeritehtävä
KENEN KIRJOITTAMA RUNO?
