Nocturno
Kuutuuli, kylmä, kulkee värähtävän
kaislikon halki. Diana
nousee vedestä alastomana, kuivuneen saven
hän on huuhtonut reisiltään, kumpunsa
mustista villoista kiillottoman
pihkan - hänen ihollaan kuunvaloisen
veden päily -
maailma on keinunut itsensä uneen,
hiekka on sammutettua kalkkia
ja Diana kuivaa itseään, kuunpisarat pakenevat
karkean pyyhkeen poimuihin,
maailma on keinunut itsensä uneen,
vielä hetken hän on rannan jumalatar mutta
kuu kulkee jo maan varjoon, hopeapajun
lehdet hohtavat himmeinä, sulavat kuutuulen
havinaan,
ja Diana on täysissä pukeissa, farmareissa,
valkeassa paidassa lasihelmiä kaulallaan,
hän kulkee polkua talon piharakennukseen
hopeapajun alitse,
liekki on kovertanut kynttilän sisään, siitä
hän sytyttää savukkeen, matkaradiosta
etsii Luxemburgin ja
ajattelee lauantaita
eetterin rätistessä, eetterin
rätistessä -
- Arto Melleri
Mysteeritehtävä
KENEN KIRJOITTAMA RUNO?
