Idea tähän trailiin syntyi jo pari vuotta sitten, kun koirien kanssa aurinkoisina kevätpäivinä näitä metsäautoteitä kiertelin. Idea ei vain silloin ”ottanut tulta alleen”, koska en itse kovin paljon traileista välitä. Muutenkin tuntui, että aikaa ei ole riittävästi sellaisen projektin läpi viemiseksi. Nyt keväällä 2019 ajatus nousi kuitenkin uudelleen pintaan ja aikaakin oli vähän enemmän, kun olin pitkällä vapaalla töistä.
Ensin ajatuksena oli, että kaikki kätköt olisivat tradeja ja kätköpurkit jotain muuta kuin pet-putkiloita. Mutta siinä vaiheessa, kun tajusin, että purkkeja tulee olemaan 25 kappaletta ja itsellä on peukalo keskellä kämmentä, mitä tulee rakentamiseen tai askarteluun, niin oli pakko tyytyä tylsiin pet-putkiloihin. Mies sentään suostui tekemään niihin ripustuskoukut, kun itse en sitäkään varmaan kunnolla olisi osannut. Siinä vaiheessa päätin, että kätköistä tehdään mysteerejä ja helppoja. Sellaisia, että kuka tahansa osaisi ne ratkaista. Ihan tarpeeksi on jo niitä vaikeita ja monimutkaisia, joiden kanssa joutuu painimaan pitkät tovit. Toki niitäkin tarvitaan.
Yhtenäiseksi teemaksi muodostui toivakkalaiset taiteilijat, kirjailijat ja muut kädentaitajat. Teemakin selkeni vasta siinä vaiheessa, kun hoksasin, että ensimmäiseksi kätköksi kätevästi voisin tehdä kätkön, jossa kerrotaan Pellervo Lukumiehestä. Lukumiehen talo on siinä metsäautotien alkupäässä se harmaa jännän näköinen hökötys. Samalla kun etsin Lukumiehestä tietoja, löysinkin monta muuta toivakkalaista taiteilijaa ja lisäksi joukon kirjailijoita.
Jokaisesta halusin tehdä vain lyhyen tietoiskun. Ettei kukaan pitkästyisi kuvauksia lukiessa. Jos niitä nyt sitten joku yleensä lukee. Samalla opin itsekin aivan uusia asioita tutuista henkilöistä tai löysin uusia mielenkiintoisia taitajia, joista en aiemmin ollut kuullutkaan.
Ensimmäisen purkin vein maaliskuun lopulla ja kävin vähän katselemassa paikkoja seuraaville purkeille. Muutaman purkin vein koirien kanssa taas seuraavana päivänä. Näytti, että tie alkoi olla jo sula ja lunta ei enää niin paljon. Sitten tuli huhtikuun alun lumikaaos ja projektin jatkamiseen tuli tauko. Tietä ei enää aurattukaan, vaikka sitä oli koko talvi pidetty auki.
Toivon, että näistä lyhyistä esittelyistä jäisi jollekin jotakin mieleenkin. Lisäksi toivon, että pakkaisitte eväät reppuun, ottaisitte sen koiran (jos teillä sellainen on) mukaan ja kävelisitte reitin. Nauttisitte luonnon rauhasta ja metsän äänistä. Katselkaa ympärille, kyllä täällä ihan hienoja paikkojakin on. Ihan kaikessa rauhassa ja kiireettä. Koska metsä hoitaa!
Ai niin, ne bonus-kätkön koordinaatit. Nehän löytyvät kätköltä Marja-Leena Laitinen logi-vihkon takakannesta.
Tälle bonus-kätkölle voitte logata kaikki risut ja hankaluudet (tai ruusut, jos nyt sellaisia sattuisi olemaan). Kaikki palaute otetaan kiitollisena vastaan.
Hauskaa kätköilyä!