Honkavaara on pieni vaara Mieslahdessa, Paltamossa. Vaaralta on näköala Oulujärvelle päin, mutta maiseman nähdäkseen on kiivettävä lähes vaaran laelle - ja nyt siihen on aihetta tämän pienen trailin myötä. Maiseman ihailua vaikeuttaa kasvava puusto ja parhaimmillaan näköalat ovatkin keväällä ja syksyllä vähälehtiseen vuodenaikaan. Koska mikään ei ole täydellistä, äänimaisema luo pientä ristiriitaa, jonka sielu aistii. Valtatie 22:n liikenne vaikuttaa metsäiseen idylliin muutaman motouran ja nykyaikaisen metsänhoidon jälkien ohella. Mutta toisaalta, juuri tuo tie tekeekin helpoksi tämän trailin saavuttamisen ja motourat helpottavat kulkemista. Metsänhoidon jäljet taas puolestaan vaikeuttavat metsässä liikkumista. Elämä ei ole helppoa, mutta siihen vaikuttaa kyllä aika paljon se, mihin huomionsa kiinnittää.
Honkavaaran mini-trailliin kuulu kuusi kätköä, joista osa on selkeästi kesäkätköjä ja jotkin ovat löydettävissä talvisinkin. Talvisaikaan Männiköntie on kuitenkin kapea, eikä kunnollista parkkipaikkaa löydy. Kätköjen sijoittelulla pyrinkin tietoisesti ohjaamaan kätköilijäliikennettä lumettomaan vuodenaikaan.
Tämä HumanPowerTrail johdattelee kulkijan vähitellen vaaran kuvetta ylös ja paluumatka alaspäin kulkee aluksi hetken matkaa oranssein merkein merkittyä Posti-Kallen vaellusreittiä ja sitten taas metsän poikki Männiköntielle. Alaspäin kiiruhdettaessa on syytä varoa liukkaita ja märkiä kivipintoja juurikin liukkauden vuoksi. Suosittelen kuitenkin jättämään turhan kiireen pois, sillä rauhoittuminen kannattaa aina (Jörn Donnerin muinaista mainoslausetta mukaillakseni). Metsässä liikkuminen tekee hyvää monin tavoin, varsinkin jos eväät sattuvat tulemaan mukaan.
Reitin peruseläimistöön kuuluvat jänikset ja hirvet. Metsojakin alueella tuntuu olevan. Pienempää linnustoa on tietenkin runsaasti alkukesän tienoilla, kätköä puuhatessani punarinta tulikin aivan viereen lauleskelemaan. Hiljaisesti liikkuen saattaa nähdä muutakin mielenkiintoista.
Muistan seudun lapsuudestani, kun perheellä kävimme laskettelemassa avointa vaaranrinnettä suksin aurinkoisina kevätpäivinä. Nyt on vaikea kuvitella, että rinne on ollut paljas. Oli rinteessä aikanaan marjarikkaita pihlajiakin, joista poimimme kaverporukalla mukavat taskurahat. Muutaman kilometrin mittainen polkupyöräreissu Paltamon kirkonkylältä meni keveästi, kun noita marjareissuja teimme. - Ikäkö se vaivaa, kun muistot nousevat mieleen?