Hörtsänän arboretum on tunnelmallinen metsäpuisto Onnistaipaleen kylässä, kolmisen kilometriä Oriveden keskustasta. Suosion huippuvuodet olivat 1920–30-luvuilla, mutta maineikas arboretum jäi perustaja Hugo Hörtsänän (1880–1954) kuoleman jälkeen ilman jatkajaa ja metsittyi 1950-luvulta lähtien.
Onnistaipale oli 1900-luvulle tultaessa Oriveden suurimpia kyliä, ja 1500-luvulla perustettu Hörtsänän tila oli ollut pitkään pitäjän merkittävimpiä maatiloja. Vuonna 1906 perinteikkään ratsutilan isännyys siirtyi nuorelle Hugo Hörtsänälle. Maanviljelijä Hugo Hörtsänä oli kotiseutunsa voimahahmo ja aikaansa seurannut kulttuurivaikuttaja. Hän oli monipuolisesti kiinnostunut talonpoikaiskulttuurista ja keräsi esineistöä, kansanrunouttakin. Kun Orivedelle perustettiin kotiseutumuseo, Hörtsänä oli luonnollisesti yksi asiaa ajaneista aktiiveista ja toimi museoyhdistyksen puheenjohtajana. Sittemmin hänen keräämiään aineistoja onkin luovutettu kotiseutumuseon kokoelmiin sekä Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistoon. Hörtsänän tilan isäntä toteutti itseään myös taiteellisesti muun muassa suunnittelemalla ja kutomalla kymmeniä ryijyjä, joita vieraat ihailivat kotitilan seinillä.
Kasveista ja luonnonsuojelusta Hugo Hörtsänä kiinnostui jo nuorella iällä ja oli mukana panemassa alulle Suomen luonnonsuojeluliittoa. Hän kävi maatalouskoulun, mutta oli puutarhurina itseoppinut. Kasvitieteellinen innostus oli osa ajan henkeä, ja Hugo Hörtsänä aloitti nykyisen arboretumin mailla kasvien koeviljelyn. Pohjoisen karut olot innoittivat itseoppineen puutarhurin kokeiluja.
Arboretumin varsinaisena perustamisvuotena pidetään vuotta 1909. 1900-luvun alku oli erityisesti dendrologian eli puulajitieteen kulta-aikaa. Hugo Hörtsänäkin tunsi mielenkiintoa erilaisia puulajeja kohtaan, viljeli hedelmäpuita ja istutti koristepensaita sekä perennoja. Leudon lehdon suojaisassa etelärinteessä kasvit menestyivät, ja maaperä oli erityisen otollinen viljelyyn: paikalla oli aiemmin ollut lehmihaka. Kokeiluja siivitti halu saada selville, millaiset lajit pärjäisivät pohjoisen karuissa oloissa.
Suomalaiset kasviharrastajat tekivät tiivistä yhteistyötä ja vaihtoivat kasveja keskenään. Hugo Hörtsänän kirjeenvaihtokumppaneita olivat muutamaa vuotta aiemmin perustetun Mustilan arboretumin johtaja A. F. Tigerstedt, samaten hieman aiemmin aloittaneen Tammiston arboretumin perustaja Gustaf Komppa sekä Ellilän kartanon omistaja, senaattori ja kasvitieteen professori A.O. Kairamo, Nokian pääjohtajan Kari Kairamon isänisä. Moni Hörtsänän taimi on peräisin Mustilasta, mutta kasveja saapui postipaketeissa paljon kauempaakin, ympäri maailmaa. Hörtsänän arboretumissa on huomattavan paljon erilaisia havupuita, joiden taimet matkasivat Suomeen laivakuljetuksella Saksasta Hermann A. Hessen taimistosta.
1930-luvun alkupuolella istutettiin monia nyt komeassa mitassa olevia havupuita, kuten siperianpihtoja. "Hänen kokoelmissaan on jopa yksilöitä, jotka puuttuvat Helsingin kasvitieteellisestä puutarhastakin", kertoi Helsingin Sanomat vuonna 1946. Hugo Hörtsänän koepuutarha oli alkanut saavuttaa 1920-luvun mittaan valtakunnallista mainetta. Vierailijoita saapui läheltä ja kaukaa, toisinaan ulkomailta asti, ja määritteet "ihmetarha" ja "loistopuutarha" esiintyivät sanoma- ja aikakauslehtien sivuilla. Erityistä ihastusta suosion huippuvuosina 1920–30-luvuilla herätti valtava määrä erilaisia perennoja. Näyttävistä kukkaistutuksista haltioitui myös Oriveden kansaopiston johtaja Sylvi Laaksovirta, joka kuvaili vierailuaan arboretumiin Kotilieden Joulussa vuonna 1928: "...katseet ovat melkein huikaistuneet kahden puolen tietä leviävästä väriloistosta...
Kaarikäytävän keskivaiheilla on pysähdyttävä pitemmäksi aikaa: satakunta erilaista pioonia siinä toinen toistaan uhkeampina avaa koko väriasteikon käsittäviä kukkiaan." Useissa lehtijutuissa äimisteltiin itseoppineen isännän seikkaperäistä tietämystä puistonsa lukemattomista lajeista.
Orivedellä kiersi sutkaus, jonka mukaan Hugo Hörtsänä oli kerran vastannut hänen muistiaan päivitelleelle: "Kai sääkin lapses nimet muistat". Lausahdus tiivistää sen, mitä arboretum merkitsi perustajalleen.
Hugo Hörtsänä alkoi ikääntyä ja kaavaili pojastaan jatkajaa puutarhalle. Poika kävi puutarhakoulun, kaikki oli pedattu valmiiksi siirtymää varten. Tapahtumien kulkuun niin Orivedellä kuin muuallakin maailmassa puuttui sota. Ainoa poika kaatui jatkosodan viime vaiheissa. Suru mursi isän. Kiinnostus arboretumiinkin hiipui. Hugo Hörtsänä itse kuoli 1954. Suku koki toisen takaiskun, kun tilan päärakennus tuhoutui tulipalossa talvella 1973. Liekkeihin hävisivät myös Hugo Hörtsänän arkistot.
Varmaksi ei voi tietenkään tietää, mitä arboretumin tulevaisuus olisi pitänyt sisällään, jos historian kulku olisi ollut toinen. Sodan jälkeen kiinnostus kasvitieteellisiin kokeiluihin ei ylipäätään ollut enää yhtä suurta, ja moni yksityinen arboretum ajautui vaikeuksiin. Myös Hörtsänän arboretum alkoi 1950-luvulta lähtien jäädä oman onnensa nojaan. Pitkään vaikutti siltä, että se olisi myös puiston kohtalo.
1970-luvulla, kun Helsingin yliopiston metsäylioppilaat kartoittivat kasvistoa ja tekivät nimikylttejä ja vuonna 1992 puistolle myönnettiin luonnonsuojelualueen status. Vuosituhannen vaihteessa pimeäksi tihenneessä arboretumissa raivattiin useampi sata kuutiota kotimaista puuta kuten kuusia, pihlajia, raitoja ja koivuja, mikä oli monen harvinaisen lajin pelastus. Arboretumilla on aina ollut ystäviä, ja vuosien aikana tehtiin paljon talkootyötä. Hoito oli kuitenkin satunnaista. Muuten arboretum sai rehottaa luonnontilassa. Suotuisassa viljelymaastossa viidakoituminen eteni nopeasti. Eri kasvilajien lukumäärää Hörtsänässä ennen sotia on vaikea arvioida tarkasti. Joidenkin lähteiden mukaan kasvi-, pensas- ja puulajeja oli jopa 1500, mutta määrä vaihteli luultavasti vuosittain.
Arboretumin kukkatarhassa kasvoi esimerkiksi valtavasti erilaisia perennoja. Liljoja saattoi olla jopa 150 laatua; nyt niistä on jäljellä vain muutamia. Vuosien ja vuosikymmenien kuluessa luonto otti vallan: käytävät kasvoivat umpeen, aggressiiviset lajit valtasivat elintilan heiveröisemmiltä. Puutarhuri Esa Kallio on kunnostanut arboretumia vuodesta 2015.
Metsäpuisto tarjoaa kävijöilleen vaihtuvia elämyksiä ympäri vuoden: Huhtikuun alkupuolella alkaa kevätkukkien loisto. Lumien lähdettyä rinteille leviää idänsinililjojen matto. Hörtsänässä saa ihailla tavallisten valko-, ja sini- ja keltavuokkojen lisäksi lukuisten harvinaisten kevätvuokkojen kukintaa: valkoisia ja sinisiä balkaninvuokkoja, hämyvuokkoja, ja erilaisia kerrattuja valko- ja keltavuokkoja. Likusterisyreeni kukkii muita syreenejä myöhemmin heinäkuussa kermanvalkoisin, hunajantuoksuisin kukin. Paikalta löydät myös mantsurianjalopähkinän ja sarvipähkinän, tuijia, pihtoja, lehmuksia, kuusia ja paljon muita kotimaisia ja ulkomaisia havu- ja lehtipuita. Kivirakennelmat ja vanhojen myllynkivien sekä luonnonkivien käyttö on ollut Hugo Hörtsänän aikoina näyttävää. Arboretumissa on yhä paljon sammalpeitteisiä kiviportaita ja reunapengermiä
Tervetuloa tutustumaan!!!