Kukkolaforsen är en fors i Torne älv på gränsen mellan Sverige och Finland. Forsen ligger vid finska Kukkola och svenska Kukkola, 15 kilometer norr om Haparanda och Torneå, intill Riksväg 99 och Europaväg 8. Forsen är 3,5 kilometer lång och har en fallhöjd på ungefär 14 meter.
Kukkolaforsen är en natursevärdhet i Tornedalen. Sommartid håvar man sik ur älven, och sikfesten vid Kukkolaforsen har anor från medeltiden och infaller av tradition helgen efter Jakobsdagen. Det är då älvsiken börjar sin vandring från havet upp efter Torne älv. Att fiskens lekperiod är såpass tidsbunden är också orsaken till att dess ankomst har uppmärksammats ända sedan medeltiden; det moderna firandet startade först någon gång på 1960-talet.
Kukkolaforsen bildades mellan vår tideräknings början och år 1000, i och med att landhöjningen gjorde att området kom ovanför havsytan.
Kukkolankoski on Tornionjoen kuuluisin ja Suomen suurin valjastamaton koskilähde?, joka sijaitsee Torniossa, Kukkolan kylässä, noin 14 kilometriä Tornion keskustasta pohjoiseen. Koski on 3 500 metriä pitkä ja kosken putouskorkeus on jopa 13,8 metriä. Kukkolankosken kalakenttä on luokiteltu Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.
Kylän tärkeä elinkeino ennen aikaan oli kalastus. On arveltu, että siian lippoaminen on aloitettu jo 1200-luvulla, kun kosken rantoja alettiin asuttaa. Kalastusoikeudet oli jaettu ja jaetaan edelleen maanomistuksen perusteella taloittain. Kukkolassa kehittyi oma siian pyyntitekniikka, ns. lippoaminen.
Kesä on siian lippouksen aikaa ja pyyntöoikeudet omistavat talot jakavat siikasaaliin joka ilta. Siiasta valmistettu varrassiika on Kukkolankosken oma herkku. Kosken rannalla olevissa aitoissa voi seurata käsitöiden valmistusta ja korkeatasoista hopean taontaa. Syksy on pyhitetty koskella nahkiaisen pyynnille. Kun illat pimenevät, nahkiaiset ilmestyvät koskeen. Niitä pyydetään merroilla kivien välistä. Talvella koskesta pyydetään madetta eli matikkaa. Talviöinä, kun koski höyryää kylmyydessä, mateet alkavat liikkua. Niitäkin pyydetään merroilla. Kun matikan pyynti päättyy huhtikuun puolessa välissä, koskelle tulee rauhallinen kevätkausi. Sitä kestää toukokuun loppupuolelle, jolloin siian lippoaminen aloitetaan jälleen.