Kultakutri ja kolme karhua
Kansansatu, taltioinut: Robert Southey -1837
Olipa kerran kolme karhua, jotka asuivat pienessä mökissä keskellä metsää. Yksi heistä oli suuren suuri isäkarhu. Toinen oli aika suuri äitikarhu ja kolmas pienen pieni Pikku-Karhu.
Eräänä aamuna äitikarhu keitti kaikille puuroa aamiaiseksi. Ensin hän kaatoi puuroa ison isoon lautaseen isäkarhulle. Sitten hän kaatoi puuroa aika isoon lautaseen itselleen ja lopuksi pienen pieneen lautaseen Pikku-Karhulle. Sitten he menivät kaikki metsään kävelylle odottamaan puuron jäähtymistä.
Samana aamuna eräs pikkutyttö, jota kutsuttiin Kultakutriksi, oli lähtenyt yksin metsään leikkimään. Kultakutri oli kävellyt kauas omasta kotoaan, oikeastaan paljon kauemmas kuin olisi saanutkaan. Mutta Kultakutri oli utelias pikkutyttö, eikä hän aina muistanut totella vanhempiaan. Äkkiä hän huomasi puiden keskellä mökin. ”Kukahan noin sievässä mökissä mahtaa asua?” hän tuumi. Kultakutri koputti uteliaana mökin oveen, mutta kukaan ei vastannut. Hän avasi oven. Sisällä ei näkynyt ketään.
Kultakutri näki pöydällä höyryävät puurolautaset. Puuro tuoksui niin hyvältä, että hän päätti maistaa sitä. Ensin hän maistoi suuren suuresta lautasesta. ”Tämä on aivan liian kuumaa”, hän sanoi. Sitten hän maistoi aika suuresta lautasesta. ”Tämä on ihan liian kylmää”, hän tuumi. Ja viimein hän maistoi pikkuruiselta lautaselta. Se puuro oli juuri sopivaa, ja niin Kultakutri söi koko lautasellisen.
Kultakutria alkoi nyt väsyttää, ja hän päätti istahtaa hetkeksi. Ensin hän istui suureen tuoliin. ”Tämä on aivan liian kova”, hän sanoi. Sitten hän istui aika suureen tuoliin. ”Tämä on aivan liian pehmeä,” hän tuumi. Sitten hän istui pikkuruiseen tuoliin. ”Tämä on juuri sopiva”, hän sanoi. Mutta kun hän istui siinä, tuoli menikin rikki.
Kultakutri meni nyt makuuhuoneeseen. Sielläkään ei ollut ketään, mutta vastasijatut vuoteet näyttivät kovin houkuttelevilta. Ensin hän kokeili suurinta sänkyä. ”Tämä on aivan liian kova”, hän sanoi. Keskikokoinen sänky oli puolestaan aivan liian pehmeä. Mutta pienin sänky oli juuri sopiva, ja hän päätti torkahtaa hieman.
Mutta nyt karhut palasivat takaisin kotiin. He huomasivat heti, että joku oli käynyt heidän talossaan. Karhut katsoivat puurolautasiaan. ”Joku on maistanut puuroani”, sanoi isäkarhu suuren suurella äänellään. ”Joku on maistanut minunkin puuroani”, sanoi äitikarhu aika suurella äänellään. ”Joku on maistanut minunkin puuroani – ja syönyt sen kokonaan”, sanoi Pikku-Karhu.
Seuraavaksi karhut vilkaisivat tuolejaan. ”Joku on istunut minun tuolissani”, sanoi isäkarhu suuren suurella äänellään. ”Joku on istunut minunkin tuolissani”, sanoi äitikarhu aika suurellaan äänellään. ”Joku on istunut minunkin tuolissani – ja rikkonut sen”, sanoi Pikku-Karhu.
Sitten karhut menivät makuuhuoneeseen. ”Joku on nukkunut sängyssäni”, sanoi isäkarhu suuren suurella äänellään. ”Joku on nukkunut minunkin sängyssäni”, sanoi äitikarhu aika suurella äänellään. Mutta silloin Pikku-Karhu huudahti: ”Joku on nukkunut minunkin sängyssäni – ja nukkuu siellä yhä.
Juuri silloin Kultakutri heräsi. Kun hän näki karhut, hän pelästyi aivan kamalasti. Kultakutri hyppäsi kiireesti ylös sängystä ja juoksi ulos ovesta ennen kuin karhut ehtivät sanoa mitään. Sitten hän juoksi juoksemistaan metsän halki, kunnes pääsi takaisin omaan kotiinsa.
Goldilocks and the Three Bears
Robert Southey -1837
Once upon a time there were three bears, who lived together in a house of their own in a wood. One of them was a little, small wee bear; one was a middle-sized bear, and the other was a great, huge bear.
One day, after they had made porridge for their breakfast, they walked out into the wood while the porridge was cooling. And while they were walking, a little girl came into the house. This little girl had golden curls that tumbled down her back to her waist, and everyone called her by Goldilocks.
Goldilocks went inside. First she tasted the porridge of the great, huge bear, and that was far too hot for her. And then she tasted the porridge of the middle bear, and that was too cold for her. And then she went to the porridge of the little, small wee bear, and tasted that. And that was neither too hot nor too cold, but just right; and she liked it so well, that she ate it all up.
Then Goldilocks went upstairs into the bed chamber and first she lay down upon the bed of the great, huge bear, and then she lay down upon the bed of the middle bear and finally she lay down upon the bed of the little, small wee bear, and that was just right. So she covered herself up comfortably, and lay there until she fell fast asleep.
By this time, the three bears thought their porridge would be cool enough, so they came home to breakfast.
“SOMEBODY HAS BEEN AT MY PORRIDGE!” said the great huge bear, in his great huge voice.
“Somebody has been at my porridge!” said the middle bear, in his middle voice.
Then the little, small wee bear looked at his, and there was the spoon in the porridge pot, but the porridge was all gone.
“Somebody has been at my porridge, and has eaten it all up!” said the little, small wee bear, in his little, small wee voice.
Then the three bears went upstairs into their bedroom.
“SOMEBODY HAS BEEN LYING IN MY BED!” said the great, huge bear, in his great, rough, gruff voice.
“Somebody has been lying in my bed!” said the middle bear, in his middle voice.
And when the little, small, wee bear came to look at his bed, upon the pillow there was a pool of golden curls, and the angelic face of a little girl snoring away, fast asleep.
“Somebody has been lying in my bed, and here she is!” Said the little, small wee bear, in his little, small wee voice.
Goldilocks jumped off the bed and ran downstairs, out of the door and down the garden path.