Tapahtuipa ennen vanhaan, ehkä 50 -luvulla, että rallikuski saapui autollaan Tyryyn. Pikataipaleen alku oli määrätty maamiesseuran talolle. Sieltä piti ajaa ensin Pajulahteen ja Heilantiellä maaliin. He olivat kartturinsa kanssa harjoitelleet pätkää ahkerasti. Oli nimittäin niin, että ennen nykyistä aikaa ajot perustuivat nimenomaan harjoitteluun ja muistamiseen. Kartturit tekivät kuvainnolliset nuotit ja ilmoittivat tärkeimpiä paikkoja
5, 4, 3, 2, 1 Aja!
Pätkä alkoi hyvin. Piikkinokka tuntui toimivan ja kuskin ranteet olivat rasvatut. Tyryntien mutkat taipuivat makoisasti, kun lähestyttiin Heilantien risteystä. Kartturi jo huuteli ennakkovaroituksia.
Yhtäkkiä tapahtui jotain. Auton kaikki valot sammuivat ja pelkkä kuutamo mollotti auton takaa. Kuski päästi kirouksen ja himmasi vauhtia. Mutta kartturi vaati jatkamaan.
-
Anna mennä muistista vaan. Ei ole enää paljoa. Yks risteys ja loppukiihdytys.
-
Sano paljonko siihen risteykseen on?
-
En näe mittareita ihan kunnolla mutta lähestyy. Parisataa ja sitten kääntyy!
-
Piru kun en näe. Paljonko?
-
Ihan kohta. Muutama kymmenen metriä kai. Ala valmistautumaan. Pikkasen putoo taimikon nyppylältä ja sitten kääntyy
-
Nytkö? Ihan kun tossa näkyis joku aukko
-
Kyllä. Nollassa ollaan! Anna mennä.. Älä ihan täyttä. Se on kyllä leveetä tietä mutta kuitenkin.
Kuski käänsi rajusti rattia ensin vasemmalle ja heti perään vastaheitolla oikealle. Moottorin kaikki, melkein 30 hv ulvoi, auto kääntyi sivuluisuun ja sitten rytisi. Puuta kaatui ja auto ajautui pitkälle metsään. Kartturi ja kuski kömpivät ulos autosta. Piikkonokka oli murheellisen näköinen, eikä rallia voinut enää jatkaa. Miehen kävelivät tielle ja katsoivat epäuskoisina maisemaa. Risteys oli vasta sadan metrin päässä. Miten ihmeessä? Kartturi kävi uudelleen autolla ja katsoi nyt mittaria tulitikun valossa. Siinä luki 100, mutta ykkönen oli kovin haalistunut. Siksi sitä ei pimeässä huomannut.
Sinne jäi Piikkinokka metsään. Oli mennyt niin pahaan kuntoon ja syvälle, ettei sitä koskaan hinattu pois. Jotain vikaa siitä tietysti oli jo silloin kun valot sammuivat. Valistunut arvaus oli, että joku oli katkennut edellisessä töyssyssä tai vastaavaa. Mutta lopullista selvyyttä siihen ei koskaan saatu.
Mitenkähän lienee? Saatko sinä selville mikä osa autosta oli mennyt rikki. Oliko se pakoputken paukkulaakeri vai kenties kampikammion kattovalo?