Olipa kerran kolme jästiä: Pikku-Jästi, Äiti-Jästi ja Isä-Jästi. Jästit asuivat eräässä lähiössä. He olivat käyneet jo lähiön ympäristön moneen kertaan läpi, ja nyt he olivat kovin kyllästyneitä. Viereisessä lähiössä olisi paljon uutta nähtävää. Mutta sinne päästäkseen jästien olisi kuljettava sillan yli, ja sillan alla oleili Geo-Peikko vartioimassa geokätköään. – Minulla on tylsää, sanoi Pikku-Jästi popsien karkkejaan. – Haluan päästä täältä pois, enkä pelkää Geo-Peikkoa. Ja ennenkuin muut ehtivät estellä, urhea Pikku-Jästi astui sillalle. Kip-kip-kip hän kipitti vikkelästi sillan yli tennareissaan. Silloin sillan alta kuului uhkaavaa mörinää. – Kuka uskaltaa kulkea minun sillallani? Et kai tule jästimään kätköäni? ärjyi Geo-Peikko. – Minä vain, Pikku-Jästi, vastasi pienin jästi ääni väristen. – Ha haa, minä tulen ylös ja syön sinun karkkipussisi, en ole päässyt aikoihin syömään, raakkui Geo-Peikko. Pienen jästin jalat tutisivat pelosta, mutta hän päätti olla rohkea – ja Geo-Peikkoa ovelampi. – Älä syö karkkejani, huusi jästi. Minun äitini tulee aivan kohta, hänellä on täytetty patonki mukanaan. Geo-Peikko hiveli otsalamppuaan ja mietti hetken. Jos hän söisi Pikku-Jästin karkkipussin, ei täytetty patonki maistuisi välttämättä niin hyvältä makeansyönnin jälkeen. Geo-Peikko oli hyvin nälkäinen, koska ei kätkön vahtimiseltaan ollut päässyt kotiin syömään. Hän päätti odottaa isompaa jästiä, ja päästi pienen jästin menemään. Kohta sillalle astui Äiti-Jästi. Kop-kop-kop, hän kopisteli sillan yli korkokengissään. – Kuka uskaltaa kulkea minun sillallani, oletko tulossa jästimään kätköäni ? ärisi Geo-Peikko. – Minä vain, Äiti-Jästi, vastasi jästi. – Ha haa, minä tulen ylös ja syön sinun patonkisi, sanoi Geo-Peikko. – Älä syö eväitäni, huusi Äiti-Jästi. Minun mieheni tulee aivan kohta, hänellä on perhepizza mukana. Geo-Peikko ärjyi kiukkuisena, mutta oli kuitenkin niin nälkäinen, että päätti odottaa isointa jästiä. Kohta isoin jästi tömisteli tömps-tömps-tömps sillalle nahkakengissään. – Kuka kulkee minun sillallani? Aiotko jästiä kätköni? karjui Geo-Peikko taas. – Minäpä minä, Isä-Jästi, huusi jästi. – Ha haa, minä tulen ylös ja otan pizzasi, sanoi peikko. – Tule vain, huusi Isä-Jästi. Geo-Peikko rämpi ylös siltansa alta. Mutta ennenkuin hän oli saanut kiskottua märät vaelluskenkänsä kuivalle maalle, iski Isä-Jästi pizzalaatikolla Geo-Peikkoa takapuoleen. Geo-Peikko lensi rähmälleen veteen ja Geo-Peikon gps-laite lensi sillan toiselle puolelle. Ja niin kaikki kolme jästiä pääsivät turvallisesti sillan toiselle puolelle Geo-Peikon polskiessa virrassa. Jästit löysivät gps:n rannalta ja ottivat sen mukaansa. Eväitä syödessään Pikkujästi, Äiti-Jästi ja Isä-jästi tutkivat gps-laitetta ja innostuivat geokätköilystä. Päästäkseen geokätköilyssä alkuun, he palasivat sillalle, ja houkuttelivat Geo-Peikon pizza-slicen avulla pois sillan alta. Pizza-slicen syötyään Geo-Peikon nälkäkiukku häipyi ja hän armeliaasti antoi jästiperheelle vihjeen mistä koordinaatit uuteen geokätköön löytyy. Sen pituinen se. Vai siitä se alkoi?
*Kätkö ei sijaitse boguspisteessä, ratkaise ensin peikon antama vihje. Muokkasin jigidiin 10.5.2021 ratkaisukoordinaatteja, kun ne ohjasivat väärälle puolelle. Nyt koordinaattien pitäisi olla tarkemmat. 😊 Jos menette vanhoilla naateilla kätkölle, niin lähestykää "katosten puolelta" kätköä.