Olipa kerran Pierre. Pierre oli, kuten ehkä nimestä ei uskoisi, eurajokelainen automies. Pierrelle ei mikä tahansa auto kelvannut, vaan ranskalaisella sitä piti ajaa. Eikä millään tahansa ranskanpullalla, vaan oikealla sitruunapatongilla. Oo la laa, siinä vasta auto. Pierren haaveena oli aina pienestä pitäen ollut legendaarinen iso kissa, jota ranskalaiset leikkisästi jumalattareksikin nimittivät.
Nuorena miehenä Pierrellä ei ollut varaa kuin sätkäkoneeseen, vaikka ei tupakkimies ollutkaan. Sätkäkoneella rullaillessa Pierren mielessä kummitteli kuitenkin aito mehumaija, jumalattaresta vähän cexikkäämmäksi kypsynyt isompi kissa. Kasikytluvulle tultaessa haaveet konkretisoituivat ranskalaisella suurpiirteisyydellä kun Pierre kohtasi Peksin. Ei Peksi mikään iso kissa ollut, mutta mehumaija kuitenkin. Olihan Peksillä pikkuveli Visakin, mutta siitä Pierre ei niin perustanut. Pierren kaverilla Fransuaalla oli muuten pullapuoti Kuivalahdella, ja sieltä sitruunapatonkeja kuskailtiin pitkin maakuntaa Visan koppimallilla.
Siinä sitten ysärille tullessa, Peksin kanssa vähän väliä vihreässä öljysumussa painiskellessa Pierre ryhdistäytyi ja hankki itselleen sen haaveiden ison kissan. Firman liisari se oli ja ihan uusi, vaikka eks-ämmäksi haukuttiinkin. Olipahan kerrankin pränikkää kissaa alla ja Pierre senkun hymyili kun sillä menemään päästeli. Oli isoa konetta, kulmikkaita muotoja ja kummasti katsovia naapureita.
Se eks-ämmä ruostui sitten pois ja sähkövikaakin kun oli, piti mehumaija vaihtaa Peksiä muistellessa ysikytluvun lopulla vähän pienempään maijaan. Mehumaija kuitenkin ja oikein kartanomalli, niinkuin Ruotsissa sanotaan. Kyllä sillä kelpasi huonollakin tiellä ajaa, joskus ihan metsäpoluillekin eksyttiin. Kerran irtosi takavalokin Eurajoen hiekkakuopilla kaahaillessa ja sitähän sitten muisteltiin kavereiden kanssa.
Nykyään Pierrellä on sätkäkoneet ja jumalattaret vain muistoissa, alla on aika tavallisen oloinen pikkukippo, joku seenelonen tai mikälie. Mehumaijoista ei ole jäljellä kuin muisto vain ja vihreät läikät autotallin lattiassa. On vaan see-sitä ja see-tätä, koko 2000-luvun se on ollut sellaista. Mutta onneksi on ne muistot, ja se takavalo. Missäköhän se on nykyään?
Selvittääksesi kadonneen takavalon mysteerin sinun on selvitettävä ensin muutama muu:
A: Pierre syntyi kaksitoista vuotta ennen jumalatarta, eli koskakohan se oli?
B: 2000-luvulla oli see-sitä ja see-tätä, laske kaikki ne ja nämä yhteen.
C: Montako venttiiliä oli eks-ämmän huippumallissa?
D: Ihan alkuperäisessä sätkäkoneessa oli neljä pyörää, kaksi sylinteriä eikä yhtään palloa mutta kuinka monta kuutiota siinä oli?
E: Sätkäkoneesta on tehty harvinaista aavikkomallia. Kerro sen vetävien pyörien määrä moottorien määrällä.
F: Minä vuonna Peksi tuli kuvioihin?
G: Jumalattaren nimeen yhdistettiin numeroita, mikä luku oli ensimmäisenä?
Kätkön koordinaatit ovat: N 61° 16.A/B-C' E 21° 41.(D·E-F)-G'
Kätköllä kannattaa varautua bonuskätkön GC8JHY3 - Ranskanpullaa Bonus selvittämiseen.
Kätköön mahtuu reissaajia.