Muumipeikon unissakävely
Muumimaassa valmistauduttiin talven tuloon lettukestien merkeissä. Muumipeikko nautiskeli Muumimamman paistamia lettuja mojovan pinon. Lettukestien jälkeen hän istahti Muumipapan tuoliin mietiskelemään. Muumipeikon silmät painuivat kiinni ja hän nukahti. Yhtäkkiä silmät rävähtivät auki, hän nousi ylös ja lähti kävelemään kädet ojossa eteenpäin.
Muumipeikko asteli ulos muumitalosta ja lähti kulkemaan kohti läheistä metsikköä. Silmissä oli lasittunut tuijotus kun hän lähestyi metsän keskellä olevaa aukiota. Huumaava tuoksu leijaili Muumipeikon nenään. Yhtäkkiä hän pysähtyi keskelle aukiota, kädet valahtivat alas ja lasittunut katse hävisi silmistä. Kummastuneena hän katseli ympärilleen ja huomasi seisovansa keskellä kaunista kukkamerta.
Muumipeikko pinkaisi juoksuun ja kiiruhti takaisin muumitalolle. Muumimamma kuuli lähestyvän Muumipeikon jalkojen töminän ja tuli portaille vastaan. "Muumimamma" Muumipeikko puuskutti. "Nyt äkkiä kasvitieteilijä paikalle, on tapahtunut ihme ja metsä on täynnä kukkia, vaikka kohta on talvi. Missä on Helium?" "Helium" nauroi Muumimamma. "Tarkoitat varmaan ..."
