Illalla ennen nukkumaan menoa Muumipappa kertoi toisille jännittävää tarinaa Sipusta, jolla olisi hallussaan aarteita. Vain kaikista rohkeimmat uskaltaisivat kohdata hänet ja se olisi mahdollista vain keskiyön ja aamunkoiton välillä. Se joka uskaltaisi mennä tapaamaan Sipua, voisi saada häneltä suuren kasan kultaa. Yhdellä kuuntelijoista alkoi silmät loistamaan. Oli kuitenkin nukkumaan menon aika, joten Muumimamma peitteli kaikki peteihinsä ja he menivät nukkumaan.
Keskiyön jälkeen Muumipeikko heräsi ulko-oven narinaan. Kukahan siellä tähän aikaan kulkee, hän ihmetteli ja lähti katsomaan. Sisällä ei näkynyt ketään joten Muumipeikko meni ulos. Hän näki porrasvalon kajossa jonkin ruskean häviävän nurkan taakse. Muumipeikko lähti kummastuneena seuraamaan ja kuuli kuinka joku hoki "Minä olen rohkea, minä olen rohkea." Ääni kuulosti hyvin tutulle, joten Muumipeikko uskalsi jatkaa seuraamista.
Juuri kun hän kurkisti nurkan taakse, kuului yöstä pöllön huhuilu. Muumipeikko näki kuinka hänen ystävänsä jähmettyi ensin kauhusta ja lähti sitten pinkomaan hurjaa vauhtia takaisin päin. Hän törmäsi Muumipeikkoon ja he molemmat pyllähtivät maahan. Muumipeikko oli tikahtua nauruun, kun hän katsoi kaveriaan joka kiljuen ponkaisi ylös ja juoksi kohti portaita. " Sinä olet oikea arkajalka, luuletko kuulleesi SIPUN äänen? Hi-hi-hi-hii!"
