Tämä kätkö kertoo lapsuuden muistoista Yläneeltä. Isovanhemmat asuivat täällä ja tänne tultiin aina koko kesäksi. Mummolaan kuljettiin linja-autolla ja myöhemmin vanhempien hankkimalla henkilöautolla. Kätkö on tien varrella, jota pitkin mummon luo kuljettiin.
Mummolla oli kanala, josta haettiin munia ja käytiin kanoja syöttämässä. Munia vietiin myös kauppaan myytäväksi suuressa "munalaatilossa". Pääsiäiseksi tilattiin pikkutipuja. Voi että ne olivat suloisia piipittäjiä. Vanhimmat kanat aina hävisivät jonnekin, mutta sitä me emme silloin kovinkaan paljoa miettineet.
Saimme veljeni kanssa käydä kanatarhassa viemässä kanoille repimäämme ruohoa. Mummo varoitti meitä kukosta, joka oli ovela otus. Jos sen päästi taakseen se saattoi hypätä selkään. Veljelläni oli kerran keppi kädessään mennessään tarhaan. Kukko alkoi lähestyä häntä ja veljeni iski sitä kepillä päähän. Miten mahtoi osuakaan. Kukko meni vähäksi aikaa tajuttomaksi, mutta uudelleen se ei koskaan enää lähestynyt kolmevuotiasta pikkupoikaa.
