43. KK = kirjekuori

Kerro se laulain...

MUISTOJA KARPAATEILTA

Nyt illan rusko jo saa
ylle Karpaatein kaukaisten vuorten
ja auringon säteet nuo
seudun kauniin purppuran

Mä kaukaa harmonikan
kuulen soivan niin surullisesti
Tuo kaiku Karpaattien
sointi omaperäinen

Suviyönä siellä kohtasin
ihanimman neidon, suloisimman Nadjan
Karpaatit ne silloin nähdä sai
meidän kahden vain ja ensisuudelmain

Tuo tuulonen lauha kun kuiskaa hiljaa
Karpaatit Nadja on mun rakkautein
Tuo tuulonen lauha nyt kuiskaa hiljaa
onnea teille paljon toivotan

Sä Karpaattein kaunotar
odotin sulta viestiä kauan
Kun vihdoin kirjeesi sain
iloitsin kuin lapsonen

Tuo kirje surullinen
minun viereeni murheiset saikin
mut aavistaa voinut en
oli kirjees viimeinen

Harmonikka soi niin kaihoisaan
odottamaton on sisältösi soinnin
Rakastitko toista kuitenkin
Salasitko kaiken unohditko muun

Tuo tuulonen lauha kun kuiskaa hiljaa
Karpaatit Nadja on mun rakkautein
Tuo tuulonen lauha nyt kuiskaa hiljaa
sinua minä paljon rakastin

_{Kätkössä oleva leimasin, se on lodjaajia varten!}

_{Ethän ota sitä, jotta kätkö on haettavissa lodjaten.}