68. KK = kirjekuori

Kerro se laulain...

KIRJE KOTIIN

Mä kodin lämpöisen kerran vaihdoin kylmään maailmaan

Pois lähdin uutta pikitietä pitkin

Vaik siitä vuosia on muistan aamuharmaan pihamaan

ja myös sen kuinka mennessäni hiljaa itkin

Mut kyyneleet kun kuivui poskilleni katsoin eteenpäin

ja ehkä uuden elämän mä edessäni näin

Ja aivan pakko oli lähteä mun muuta voinut en

Niin liian monta nälkäistä kun oli suuta

Niin kyydin kaupunkiin sain Töitä etsin Viimein onnistuin

Sain homman tehtaassa ja huoneen pienen

Ja vaikka sopeutua koitan peittää tunteet naurusuin

Mä teitä kaipaan sekä kuusta portinpielen

Ja iltaisin kun ikkunastain kirkkaan tähtitaivaan nään

niin silloin tuntuu että varmaan kuolen ikävään

Kai aivan pakko oli lähteä mun maalta kaupunkiin

Koska vaihtoehtoa ei ollut muuta

Niin tänne kaupunkiin jouduin kylmään kivihelvettiin

On täällä monet jutut perinjuurin toisin

Vain maalaismaisemaa mä kaipaan hieman rakkauttakin

Myös teille kaikille mä itse sitä soisin

Mua täällä yksinäisyys ahdistaa töin tuskin toimeen tuun

mut pikkuhiljaa outoon rytmiin ehkä mukaudun

Ja vaikka harvoin kirjoitan ja joskus käydä voisin kai

Ei pidä luulla että unohtanut oisin
 

_{Kätkössä oleva leimasin, se on lodjaajia varten!}

_{Ethän ota sitä, jotta kätkö on haettavissa lodjaten.}