*** HUOM! Kätkö EI ole talvilöydettävä, sillä. se jäätyy herkästi piilopaikkaansa. Jos siis attribuutista huolimatta päätät tätä koittaa niin saadaksesi sen auki varaudu sulattamaan kätköä rikkomatta sitä tai tule kesällä uudelleen uimapatjalla. ***
Eräänä päivänä mummu luki pienelle Villelle tarinaa Pienestä vesimiehestä. Samaa tarinaa oli luettu jo tämän isälle ja oliskohan mummullekin se tuttu jo lapsuudesta. Tarinassa pieni vesimies seikkailee veden alla aivan liian pitkälle, mutta kiltti Karppi Kyprinus kuljettaa tämän selässään takaisin kotiin.
Pikku Veikko innostuu tästä tarinasta ja lähtee Iidesmotin* rantaan pienelle seikkailulle, sillä uutisissa on kerrottu, että Iidesmotista on saatu liki metrinmittaisia Karppeja. Hän pakkaa mukaansa hiukan evästä (varoiksi, jos vaikka kalat eivät olisi syöntituulella), onkivavan ja vahvimman koukkunsa. Viikinkivene vain vesille, sillä tämä poika ei osaa kulkea veden alla, ja kokka kohti koillista! Aallot keinuttavat ja lokit kirkuvat. Järven eteläreunassa näkyy kaupungin puutarhaa ja pikkiriikkisiä viljelypalstoja, Niiden jälkeen olisi hevoshakan ja pieni pyöreä lampi maatalousnäyttelyn jäljiltä, pohjoispuolella taas asuinaluetta ja satavuotias koulu. Itäpäässä, jota kohti vene kuljettaa pientä matkustajaa kohoaa lintutorni ja silkkiuikkupari sukeltaa veneen edestä sinne päin.
Koulun kohdalle päästessään kokka kalahtaa johonkin. Kaappi! Keskellä lätäkköä! mitähän täältä löytyykään?
Kaappi ei aukea, ei vaikka kuinka koittaisi. Isoisän varastosta lainattu sorkkarauta on turha, samoin yleisavain kolmiopäällä. "Sesam aukene" ei tehoa ei liion napakka koputus tai ovikellon pirinän matkiminen. Poikaa alkaa jo harmittaa, mutta tuulen puhaltaessa veneen takaisin liikkeelle hän huomaakin kaapin takan olevan jotakin...Siellä on vieraskirjanen. Niimpä Viljami rustaa siihen nimimerkkinsä VVV-Viikinki
* Iidesmotti. Kartoissa toki lukee Iidesjärvi, mutta jokainen kunniallinen tamperelainen tietää, että lätäkön oikea nimi on Iidesmotti. Voi sanoa myös tuttavallisesti Motariksi.