Kätkö Suomen sodan maineikkaalla taistelupaikalla.
Ruotsin ja Venäjän sota oli alkanut Ruotsin armeijan nopealla perääntymisellä ilman taistelukosketuksia. Ruotsin tavoitteena oli pitää Suomen armeija taistelukykyisenä, pitää vahva varuskunta Viaporissa ja kesän tullen aloittaa vastahyökkäys Ruotsista tulevien apujoukkojen avulla. Ensimmäiset kahakat joukkojen välillä käytiin Pyhäjoen Yppärissä, mutta varsinainen taistelu syntyi Siikajoella, kun venäläiset joukot saavuttivat Ruotsin Suomen armeijan ennen Siikajoen ylitystä. Vastoin ylipäällikkö Klingsporin käskyä päätti esikuntapäällikkö K.J. Adlercreuz aloittaa viivytystaistelun Siikajoella 18.4.1808. Ruotsin Suomen armeija koostui pääosin Suomessa rekrytoiduista suomalaisista sotilaista.
Kaksi pataljoonaa asettui etuasemiin Siikajoen vanhan uoman pohjoisrannalle molemmin puolin Pohjanmaan rantatietä. Siikajoen pohjoispuolelle ehtineille joukoille annettiin määräys palata ja asettua pääasemaan Siikajoen pohjoisrannalle.
Venäläiset hyökkäsivät Kulnevin johdolla etuasemaa vastaan, mutta suomalaiset pitivät tiukasti kiinni asemistaan. Kun venäläiset saivat lisäjoukkoja ja suomalaiset väsyivät, joutuivat suomalaiset perääntymään pääsemaan Siikajoen yli. Suoran hyökkäyksen sijasta venäläiset yrittivät saartaa suomalaisjoukot Siikajoen suun suunnasta, missä rantatörmät madaltuivat ja aava meri aukesi. Tämä kuitenkin heikensi venäläisten keskustaa, ja Adlerceuz näki tilaisuutensa tulleen. Hän antoi hyökkäyskäskyn ja pohjoisrannalla oleva tykkipatteri tuki jalkaväkeä. Kirkonmäen jälkeen vallattiin pappila ja sen lähiseutu. Kerttulan talon luona venäläiset pitivät vielä tiukasti puoliaan, mutta heidän täytyi lähteä pakoon.
Suomalaiset ajoivat takaa venäläisiä noin 5 kilometrin päähän kirkonmäeltä. Venäläisiä arvioidaan olleen mukana taistelussa noin 4 000 miestä, suomalaisia noin 2000. Kumpikin osapuoli menetti noin 200 miestä kaatuneina ja haavottuneina. Kaatuneita on haudattu Siikajoen kirkon tapulin viereen (paikalla hautakivi). Ruotsin armeija saavutti voiton, jonka merkitys jäi kuitenkin lähinnä psykologiselle tasolle. Voitosta huolimatta armeija jatkoi perääntymistä Lumijoelle.
Lähde: Kirjastovirma ( http://www.kirjastovirma.fi/siikajoki/kotiseutupolku/siikajoentaistelu )
Ruotsin Suomen armeijan ylipäällikkö Klingspor sai varovaisen sodankäyntinsä vuoksi suomalaisten keskuudessa kykenemättömän ja pelkurimaisen maineen. Siikajoen taistelun aikana Klingspor oli ehtinyt perääntyä jo Lumijoelle saakka. Erinomaisen kuivaa huumorintajua omaten ovat nykypäivän siikajokiset nimenneet Pohjanmaan rantatien osuuden Siikajoen kirkolta Lumijoen suuntaan Klingsporintieksi.
Kätköpaikalla on Siikajoen taistelusta kertova esittelytaulu. Läheisyydessä on 1934 paljastettu Siikajoen taistelun muistomerkki, taistelun jälkeen haudattujen sotilaiden hautakivi sekä Siikajoen kirkko.