Suomen rauhanajan pahin junaturma tapahtui 15.3.1957 kello 9:45, hieman reilu kaksi kilometriä etelään, Kuurilan rautatieasemalta, Hämeenlinna-Toijala ratavälillä.
Poriin matkalla ollut moottoripikajuna 41 ja etelään matkalla ollut, Torniosta lähtenyt, Hr1-sarjan höyryveturin vetämä yöpikajuna 64 törmäsivät toisiinsa. Onnettomuudessa moottorijunan vetovaunu Dm4, nro 1607, tuhoutui täysin ja yöpikajunan veturi Ukko-Pekka Hr1, nro 1005, kaatui. Törmäys oli erittäin raju. Kevytrakenteinen moottorijunan vetovaunu tuhoutui täysin, kun satatonninen Ukko-Pekka jyräsi sen kirjaimellisesti keskeltä halki. Onnettomuudessa sai surmansa 26 henkeä ja 59 loukkaantui.
Onnettomuuden syy oli katkos liikenteenohjauksen tiedonkulussa. Yöpikajunalle 64 oli annettu määräys kohdata moottorijuna 41 Kuurilan rautatieasemalla, mutta kohtaus olikin viime hetkellä siirretty Iittalan asemalle. Tietokatkon vuoksi moottorijuna sai luvan lähteä Iittalasta kohti Kuurilaa, vaikka yöpikajuna oli myös saanut lähtöluvan Kuurilasta kohti Iittalaa.
Tilanne selvisi Kuurilan ja Iittalan asemien junanlähettäjäjille jo ennen kuin junat olivat kerenneet tormäämään toisinsa. Mitään ei kuitenkaan ollut enää tehtävissä törmäyksen estämiseksi. Asemien välillä oli jo tuolloin puhelinyhteydet, mutta vetureihin ei ollut minkäänlaista radioyhteyttä, tai muutakaan viestikanavaa. Junanlähettäjät saivat kuitenkin soitettua alueen sairaalohin, ja tehtyä hälytyksen onnettomuudesta, jo ennen junien törmäämistä.
Junat törmäsivät radan kaarteessa. Näkyvyyttä törmäyspaikalla heikensi entisestään metsäinen mäen rinne. Tämä metsäinen rinne on edelleen havaittavissa radan toisella puolen kätköpaikalta nähden. Törmäyskohta. Sen tarkaa paikkaa tuskin kukaan pystyy metrilleen määrittelmään, on kuitenkin hyvin lähellä kätköpaikkaa ... ehkä joitakin kymmeniä metrejä Kuurilaa kohden, eli ratalinjaa pohjoiseen päin.
Tuohon aikaan päärata oli vielä yksiraiteinen. Kaksiraiteiseksi Toijala–Hämeenlinna väli päivitettiin 60-luvulla, ja rata sähköistettiin vuonna 1976. Ja nythän kovasti suunnitellaan jo kolmatta raidetta.
Tarinat kertovat, että ladon pääty, joka pusikon takaa näkyy kätköpaikalle ja hyvin myös muistomerkille, on nähnyt junien törmäyksen. Tosin, ladon päädyssä olevia isoja pariovia ei ladossa vielä turman tapahtuessa ollut. Ne on jälkeen päin rakennettu. Toinen tarina kertoo, että ensimmäinen onnettomuuspaikalle ennättänyt sanomalehden toimittaja, oli nimeltään Harri Holkeri, sittemmin tunnettu myös pääministerinä ja Suomen Pankista.
Edelliset tiedot on poimittu Wikipedian artikkelista ja omista muistiinpanoista. Kannattaa käydä vilkaisemassa myös YLE:n artikkeli, josta löytyy ensimmäisten joukossa turmapaikalle saapuneen henkilön muistoja, sekä myös tarinaa muistomerkin taustalta. YLE:n elävästä arkistosta löytyy myös pätkä filmiä, turman raivaustöistä, josta on havaittavissa mm. tuo edellä mainittu ladon pääty.
Kätköä lähestyessä kannattaa ottaa kiintopisteeksi Kuurilan junaturman muistomerkki, Haapsamontien ja Kuivassaaren tien risteyksessä. Muistomerkiltä purkille, on matkaa vain noin 15 metriä. Purkki on noin filmirullan kokoinen. Siellä on hyvin lyhyt hätävarakynä, mutta oma kannattaa ottaa mukaan. Purkkiin ei mahdu mitään muuta. Kätkö on melko lähellä rataa, mutta radalle ei tarvitse, eikä saa mennä! Muistomerkin edustalle mahtuu parkkiin 1-2 autoa.
JK:
Kuurilan junaturmaa muistellaan myös toisella geokätköllä. GC6K9XW sijaitsee lähempänä paikkaa jossa Kuurilan asema aikoinaan sijaitsi. Hanzulle & Opattolle kiitokset tuosta hienosta kätkötoteutuksesta.