Tämä kätkö esittelee yhden itäisimmän Suomen helmistä, Ilomantsin alueella virtaavan Koitajoen.
Ilomantsi on ilmeisesti Pohjois-Karjalan vanhinta asuinaluetta. Merkkejä ihmisten liikkeistä on löytynyt jopa 7000 vuoden takaa. Ilomantsin pogosta (= karjalais-venäläinen nimitys pitäjälle) oli aikoinaan Käkisalmen läänin pohjoisin pogosta. Vuonna 1500 se käsitti lähes koko nykyisen Pohjois-Karjalan. Nykyisin Ilomantsin kunnan pinta-ala on noin 3200 m2 ja kunnassa on asukkaita noin 7000 henkeä.
Pohjois-Karjalan ja koko Euroopan unionin itäisin kunta Ilomantsi on monipuolisen luontonsa, historiansa ja kulttuuriperintönsä ansiosta antoisa tutustumiskohde lähes kenelle tahansa. Vielä nykyisinkin Ilomantsia pidetään usein runonlaulun pitäjänä. Aikoinaan Merkijärven Simana Sissonen ja Koitereen Mateli Kuivalatar vaikuttivat jopa Kantelettaren ja Kalevalan perusaineiseen. Nykyisin alueella voi monin tavoin aistia, että kalevalainen perinne elää edelleen vahvana. Lisäksi paikkakunnalla voi tutustua sekä talvi- että jatkosodan taistelupaikkoihin. Siis paikkoihin, joissa oikeasti taisteltiin, ei ainoastaan varauduttu pahimpaan. Monet näistä vierailukohteista on varustettu tauluin, joissa lukijalle kerrotaan, minkälaisia ihmeitä sotiemme veteraanit tällä alueella aikoinaan tekivät. Parhaita kohteita sotahistoriasta kiinnostuneille Ilomantsissa ovat Taistelijan Talo Hattuvaarassa, Möhkön alue ja Rajakenraali Raappanan maja Parppeinvaaralla.
Ilomantsin luontoa hallitsevat mäntykankaat ja kauas horisonttiin ulottuvat suot. Heinäkuussa useita teitä reunustavatkin pysäköityjen autojen letkat, kun soiden ”keltaisen kullan” eli lakkojen ystävät lähtevät sankot heiluen herkkumarjan perässä ruokkimaan samalla paikallisia (miljoonia) hyttysiä.
Tätä karjalaista luontoa halkoo välillä valtakuntaakin vaihtava erämainen Koitajoki, jonka varrella tämä kätkö sijaitsee. Joen pohjoinen, eteläistä veljeään huomattavasti kapeampi osa mutkittelee EU:n itäisimmän pisteen tuntumassa , aloittaen taipaleensa valtakunnan rajan tuntumasta Naarvan kylän korkeudelta Aliselta Aittojärveltä. Joen alkuosuus kulkee rajavyöhykkeellä, joten useimmat jokea kulkuväylänään käyttävät laskevat kulkupelinsä vesille Koidanvaaran laavulta, kivilouhoksen kupeesta. Joen tämä osuus kulkee kapeana vesiuomana välillä voimakkaammin virraten, jopa kohisten, välillä rauhallisesti suvantoon rauhoittuen. Vesitse matkaa Aliselta Aittojärveltä valtakunnan rajalle Luokkiputaalle on noin 30 kilometriä. Reitin varrella on useita laavuja ja muutamia autiotupia retkeilijöiden vapaasti käytettäväksi.
Luokkiputaalta Koitajoki katoaa itänaapurin puolelle ja kulkee siellä noin 50 – 60 kilometrin matkan. Tuo osuus ei ilmeisesti ole kuljettavissa, johtuen läheisistä sotilasalueista. Takaisin Kotisuomeen Koitajoki palaa Ilomantsin Möhkössä. Täällä eräimainen joki saa lisää kokoa ja ominaiseksi piirteeksi muodostuvatkin järvialtaat ja niitä yhdistävät virtaavat jokiosuudet. Möhkön kylä on ainutlaatuinen tutustumiskohde erityisesti kesäaikaan, jossa kannattaa varata ainakin yksi päivä aikaa alueen sotahistoriaan, Ruukkimuseoon ja Möhkön Mantaan tutustumiselle. Möhköstä joki johdattaa kulkijan Nuorajärvelle, jossa onnekas saattaa bongata jopa ”TV:stä tutun” kalasääksiparin. Siellä Koitajokeen liittyy myös Mutalahden ja Petkeljärven suunnasta virtaavat vedet. Nuorajärveltä joki vie Mekrijärvelle ja sieltä monien mutkien ja virtapaikkojen kautta Koitereen alapuoliselle Palojärvelle. Pielisjokeen Koitajoki laski aikoinaan Ala-Koitajoen kautta. Nykyisin vedet kulkeutuvat sinne Pamilon voimalaitoksen turbiinien kautta.
Tämä kätkö on piilotettu Nuutipas:n ja NoregJkl:n melontaretken yhteydessä 11.6.2020, joka kuljetteli meitä 8 päivän aikana Mutalahdesta Möhkön kautta Koitereelle. Samalla kartoitettiin ja suunniteltiin vuonna 2022 alueella melottavan SuomiMeloo -tapahtuman reittiä.
Lähde: Koitajoen kalastus- ja retkeilykartta, 2017