Pronssikausi oli esihistorian aikakausi, jolloin pääasiallinen metalli aseiden ja työkalujen valmistamisessa oli pronssi. Pronssia alettiin valmistaa Lähi-Idässä noin 3700 eaa., josta taito levisi Eurooppaan noin 3300 eaa. Suomen pronssikauden katsotaan alkaneen noin vuonna 1500 eaa. ja kestäneen n. vuoteen 500 eaa. Rannikolla elänyt väestö oli osa Itämeren piirin verkostoa ja yhteyksiä oli erityisesti Etelä-Skandinaviaan. Sisämaassa eläneen väestön yhteydet olivat puolestaan Keski-Volgalle ja Uralille saakka. Itäinen vaikutus tuli noin 1500 eaa. kukoistaneesta Seiman-Turbinon kulttuurista ja 800–400 eaa. kukoistaneesta Ananjinon kulttuurista.
Myöhäisellä kivikaudella, pronssikaudella ja rautakaudella tehtiin merenrannikon asuinpaikoilla hautoja kasaamalla luonnonkiviä kivikirstussa tai hirsihuoneessa olevan ruumiin päälle. Tällaiset hautaröykkiöt rakennettiin korkeille ja näkyville paikoille silloisen asutuksen viereen tai sen pihapiiriin. Pronssikaudella merenpinta oli nykyistä korkeammalla ja hautaröykkiöt sijaitsivat tuolloin muinaislahtien rannoilla tai -saarien huipuilla. Nykyään nämä hautaröykkiöt löytyvät metsien siimeksistä ja peltojen laidoilta.
Esihistorialliset haudat ja kalmistot ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.
Pyölinpohjan pronssikautiset hautaröykkiöt
Pyölinpohjaan johtavan tien länsipuolella, kallioisella metsämaalla on seitsemän matalaa röykkiötä. Näistä röykkiöt b-e ovat pareittain ja muodostavat a:n kanssa Pyölinpohja A-nimisen muinaisjäännöksen.
Kätkö ei ole hautaröykkiöllä vaan välittömässä läheisyydessä. Autolle löytyy parkkipaikka tien varrelta.