Eräänä kesäisenä aamuna kukonlaulun aikaan, töihin ajaessamme näimme ihmeeksemme viereisellä pellolla villisikalauman. Laumassa oli selvästi yksi isompi yksilö ja 6-7 pienempää yksilöä mukana. Hetken hierottuamme älynystyröitämme, piti ihan internetin saloihin mennä ja tutustua onko tämä villisika meillä Suomessa kovinkin yleinen. Tähän astinen villisikatietoutemme on ollut tosin Asterixin ja Obelixin varassa.
Villisikakannaksi on arvioitu vuonna 2018 jopa 3000 yksilöä mutta LUKE:n (Luonnonvarakeskus) mukaan vuonna 2020 kanta olisi noin 1400 yksilöä. LUKE on myös aloittanut vuonna 2020 villisikojen pannoittamisen Kaakkois-Suomessa. Pannoittamisella selvitetään villisian levittäytymistä Suomessa.
Metsästäjien hirvijahdin 2019 päätteeksi tekemien arvioiden perusteella tiheimmät villisika-alueet löytyvät edelleen itäiseltä Uudeltamaalta ja Kaakkois-Suomesta, vaikka arvioiden mukaan kanta onkin itärajan tuntumassa harvempi kuin edellisvuosina.
Metsästyssaaliin perusteella villisikakanta on vahvistunut Pohjois-Karjalassa ja heikentynyt Pohjois-Savossa ja Pohjois-Hämeessä.
Jäljet ja jätökset:Villisian jalanjäljet ovat samankaltaiset kuin kesysian. Luonnossa nähtyinä ne saatetaan sekoittaa hirvieläinten jälkiin. Eläin jättää maastoon paljon muunkinlaisia merkkejä itsestään, esimerkiksi tonkimisjälkiä ja kulku-uria. Myös rypemiskuopat ja niiden viereisten kyljenkyhnytyspuiden saviset rungot erottuvat maastossa selvästi
Tuntomerkit: Paino karjuilla 50–200 kg, emakoilla 35–150 kg. Ruumis vahva ja sivuilta litteä, melko korkea. Pää suuri, jalat melko lyhyet ja kapeat. Karjuilla kulmahampaat kasvavat läpi elämän ja käyristyvät ylössuuntautuviksi torahampaiksi. Karvapeite vahvaa ja tummaa, pitkiä harjaksia runsaasti. Porsas aluksi pitkittäisviiruinen.
Esiintyminen: Mannereurooppalainen sorkkaeläin, jonka vaellus voimistui kaakkoisrajan yli Etelä-Suomeen etenkin 1970-luvulla. Keväällä 2018 arvioitiin Suomen villisikakannan kooksi reilut 3000 yksilöä. Villisika on alunperin lehti- ja sekametsien laji, mutta on osoittautunut hyvin sopeutumiskykyiseksi.
Lisääntyminen: Kiima alkutalvella. Kantoaika 4 kk. Porsaita syntyy yleensä 6–10.
Ravinto: Villisika on kaikkiruokainen muista sorkkaeläimistä poiketen, mikä näkyy myös sen ruoansulatuskanavan rakenteessa (hampaisto, yksinkertainen maha). Kasviravinto kuitenkin enemmän käytettyä kuin eläinravinto, joka muodostuu hyönteisistä, madoista, pikkunisäkkäistä ja haaskoista. Viljelyksille siat voivat aiheuttaa vahinkoja juurikas- ja perunapeltoja tonkiessaan.
MUISTA ,villisika on hengenvaarallinen ihmiselle. Jos näet luonnossa villisian , älä lähesty villisikaa. (tällä kätköllä oleva on kyllä kiltti yksilö)
Lähteet : LUKE , Riista.fi ja Wikipedia