Pienessä maalaiskaupungissa asuu joskus vähän omituistakin porukkaa. Tässä taajamassa ja sen pienessä vanhassa rivitalossa asui viisi niin samankaltaista, mutta kuitenkin niin erilaista ihmistä.
Marja Mehu oli tavallinen, noin kolmekymppinen, monen mielestä kovin tylsä nainen. Kävi töissä ja harrasti lähinnä kävelylenkkejä ja tapaili silloin tällöin ystäviään.
Eläkeikää lähentelevä Tenu Keppinen oli puolestaan joskus nuorena ollut töissä, mutta ei oikein itsekään muistanut enää, että milloin. Kuljeskeli päivät kylillä aiheuttaen pahennusta kanssa kulkijoissa.
Taloon oli muuttanut joku aika sitten oikein simpsakka nuori neiti, Rosa Viini. Rosa oli juuri opintonsa päättänyt ja haaveli suurkaupungin vilinästä, coctail-kutsuista ja sen sellaisista. Mutta jostain syystä oli jumittunut tähän tuppukylään.
Vinski Sieppo oli keski-ikäinen mies, joka oli asunut talossa siitä asti kun oli eronnut. Arviolta 15 vuotta sitten. Mikään ei sen jälkeen hänen elämässään oikein ollut muuttunut. Kyllä hän työnsä raksalla hoiti, enemmän tai vähemmän rapsakassa kunnossa. Perjantaina töiden jälkeen Vinski piipahti Sokkarin vieressä olevassa erikoismyymälässä ostamassa juomista viikonlopuksi.
Talossa muutaman vuoden asunut nelikymppinen Raimo Raitis oli lukenut mies, metsätalousinsinööri. Istui päivät toimistolla hoitelemassa jotain metsiin liittyviä asioita. Puhua pälpätti puhelimessa ja piirteli tietokoneella kaiken maaiman käppyröitä kuusien ja mäntyjen kasvamisista. Välillä hän jalkautui metsään tehden tutkimuksiaan. Vapaa-aikanaan Raimo kävi pitkillä juoksulenkeillä ja harrasti suunnistusta.
Tenu Keppinen oli kolunnut vanhan rivitalon varastotiloja juotavan toivossa, ja löysi sieltä tyhjän tynnyrin. Tenu kiikutti tynnyrin keskelle pihaa ja kutsui talon muut asukkaat tynnyriä pällistelemään. Hienohan se oli, vanha komea tammitynnyri.
Jokaisella asukkaalla olisi ollut sille käyttöä. Siinähän olisi voinut laitella kaikenlaisia juomia. Rosa haaveli laittavansa sinne viinirypäleitä mehustumaan ja Tenu mietti maltaiden käyttöä. Maijalla olisi ollut viinimarjoja vielä pakastimessa. Vinsilläkin oli omat suunnitelmansa.
Ensin keskusteltiin suhteellisen sivistynnesti, mutta kamala riitahan siitä syntyi ja huutamiseksihan se lopulta meni. Kaikki meuhkasivat yhteen ääneen. Vinski ja Tenu meinasivat käydä toisiinsa käsiksi ja naiset joutuivat toppuuttelemaan ja rauhoittelemaan miehiä.
Raimo korotti sitten ääntään ja ehdotti, että mitäpä jos nyt nukuttaisiin ensin yön yli ja mietittäisiin sitten aamulla mitä sille tynnyrille oikein tehdään ja kuka sen saa lopulta käyttöönsä. Näin sovittiin. Marja, Raimo, Vinski, Rosa ja Tenu menivät asuntoihinsa rauhoittunaan ja nukkumaan.
Yö laskeutui ja oli ihan hiljaista.
Aamun sarastaessa talon väki kokoontui pihalle aikomuksenaan keskustella uudelleen tynnyrin kohtalosta. Mutta tynnyri oli kadonnut.
Raimo Raitis seisoi pihalla kädet puuskassa ja leuka pystyssä ja ilmoitti kuuluvasti, että hän on vienyt yön pimeinä tunteina tynnyrin jemmaan! Muut asukkaat olivat ihan epäuskoisia, että eihän niin voinut tehdä! Että eihän tuo ole reilua! Mutta kyllä vaan. Raimo oli kyllästynyt tästä asiasta riitelemiseen ja pistänyt tynnyrin piiloon. Hän laski puutarhapöydälle lapun ja kertoi, että tuossa on tiedot, mihin hän on sen vienyt. Vinski Sieppo, Marja Mehu, Tenu Keppinen ja Rosa Viini kumartuivat ihmettelemään paperin palaa. Jossa oli töherrys KP21GN83DM90 . Eihän tuosta nyt ota mitään selvää. Nyt oli Raimo Raitis pistänyt pahan tehtävän.
Kukaan talon asukkaista ei osannut ratkaista tehtävää. Pikku hijaa kohu tynnyristä laantui ja lopulta koko homma unohtui.
Raimo oli sittemmin saanut porukasta tarpeekseen. Irtisanoi asuntonsa ja muutti kauas pohjoiseen poroja laskemaan, mutta tynnyri on edelleen samassa paikassa mihin Raimo oli sen suutuspäissään vienyt.