Kätkön lähistöllä sijaitsi arkistoitu Jäähyväiset metsälle-kätköni. Nyt on maisema muuttunut ja vanhan jokivarsimetsän tilalla kulkee uusi valtatie 12, ns. Lahden eteläinen kehätie. Tällä Kukonkosken alueella ja kauempana tielinjalla Pippossa on asustellut liito-oravia. Niiden elinpiirin turvaamiseksi rakennettiin hyppytolpilla ja istutuksilla oma väylä, jonka kautta ne voivat liikkua Kehätien yli. Alueelle on tuotu myös erilaisia pesimäpönttöjä linnuille ja lepakoillekin.
Harmaa, suurisilmäinen liito-orava on kooltaan tavallista oravaa hieman pienempi. Liito-oravan etu- ja takaraajojen välissä on liitopoimu, jonka avulla se voi lentää jopa 60 metrin matkoja. Liito-orava on yöeläjä, joka lähtee ruuanhakuun vasta auringonlaskun jälkeen. Jos näet liito-oravan keväällä liikkeellä päiväsaikaan, on se mitä todennäköisimmin etsimässä itselleen kumppania. Liito-orava suosii elinympäristönään vanhoja kuusivaltaisia sekametsiä, joista löytyy niin ravintoa kuin kolopuita pesäpuiksi. Liito-orava käyttää ravinnokseen pääasiassa lehtipuiden kuten haavan ja leppien lehtiä, mutta myös pihlajanmarjat ja vaahteransiemenet kelpaavat liito-oravan ravinnoksi. Talvisaikaan kullankeltaisista papanoistaan tunnettu liito-orava syö koivujen ja leppien norkoja, joita se varastoi syksyllä ahkerasti pieninä nippuina muun muassa oksanväleihin ja lahopökkelöiden koloihin. Talviravinnoksi liito-oraville kelpaavat myös havupuiden silmut.
Liito-oravan reviiri voi uroksilla olla jopa 60 hehtaaria, Naarat sen sijaan pysyttelevät usein vain noin 5 hehtaarin alueella. Liito-oravat voivat vaihtaa pesäpaikkaa reviirillään muutaman viikon välein, mutta ovat ne samalla myös hyvin paikkauskollisia: ne elävät useimmiten koko elämänsä samalla alueella, jonne ne ovat asettuneet synnyinvuotensa syksyllä.
Vaikka liito-oravat voivatkin avoimilla alueilla liitää useiden kymmenien metrien matkan, on niille metsäympäristön asukkeina luontevampaa liitää lyhyempiä matkoja puiden suojassa. Maalla liito-oravat ovat kömpelöitä ja ne liikkuvat harvoin muutoin kuin liitämällä tai puiden rungoilla kiipeämällä. Maalla liikkuessaan liito-oravat myös jäävät helposti petoeläinten saaliksi tai autojen alle.
Eniten tien ylityksiä tekevät samana kesänä syntyneet, vasta liitämään opettelevat poikaset, jotka ovat lähteneet etsimään itselleen elinpiiriä. Ylityspaikat, kuten tämä suunnitellaan erityisesti nuorien liito-oravien tarpeista lähtien. Myös aikuiset asuinmetsiensä välillä liikkuvat liito-oravat, joiden reviiriä tie halkoo, ovat ylityspaikkojen vakituisia vieraita. Liito-oravan suojelun kannalta onkin tärkeää varmistaa liitämällä liikkumiseen sopivat yhtenäiset puustoiset kulkuyhteydet liito-oravien elinpiirien sisällä ja elinympäristöjen välillä.
Suositeltava maksimipituus metsiköiden väliselle avoimelle alueelle on kaksi kertaa reunapuiden korkeus, aukko ei saisi kuitenkaan olla leveämpi kuin 50 metriä. On arvioitu, että liito-oravat pystyvät ylittämään noin 50 metriä leveän avoimen alueen, jos sen molemmilla reunoilla on täysimittaista, noin 20 metriä korkeaa puustoa. Lähtö- ja laskupuiden korkeus vaikuttavat liitojen pituuteen: mitä matalampi puu, sitä lyhyempi liito.
Koska suojaisampi puustoinen yhteys on parempi kuin paljaat pylväät, tulisi ylitysreitillä käyttää sekä luonnonpuita että pylväitä.
Tavallisesti liito-orava ponnistaa liitoon vaakasuoralta oksalta. Sen liito suuntautuu alaviistoon. Liito-oravan häntä toimii liitoa ohjaavana peräsimenä. Lähestyessään kohdepuuta koukkaa liito-orava ylöspäin samalla vauhtia jarruttaen ja puunrungolle pystyasentoon laskeutuen. Liidon aikana liito-orava pystyy muuttamaan suuntaansa jopa 90 astetta.
Kukonkosken kohdalla kehätien muodostama aukko puustoon on noin 80 metriä leveä muun muassa meluvallien rakentamisen vuoksi. Liito-oravien tienylityspaikka sijoitettiin Kukonkoskella kohtaan, jossa metsänrajat ovat lähimpänä toisiaan ja ylityspaikka näin ollen kapeimmillaan.
Kukonkoskella tien reunoille sijoitettujen hyppytolppien ympärille on istutettu liito-oraville tyypillisiä ravintopuita ja hyppypuita: haapoja, koivuja ja leppiä. Valittujen puulajien on tarkoitus jatkaa liito-oravan elinympäristöä mahdollisimman luontaisesti. Hyppytolpat on tehty kierrätetyistä sähkötolpista.
Luontaisesti oravat eivät liiku suoraviivaisesti pisteestä toiseen, siksipä Kukonkosken ylityspaikka suunniteltiin mahdollisimman leveänä, jotta se mahdollistaa liito-oraville erilaisia vaihtoehtoja reiteiksi. Hyppytolppien väleihin istutettiin suuria puuntaimia taimet, jotta ne kasvaisivat nopeasti antamaan lisäsuojaa liito-oraville ja rohkaisisivat niitä ylittämään tien. Kun puut kasvavat tarpeeksi suurikokoisiksi, muuttuvat hyppytolpat tarpeettomiksi, sillä täysikokoisina puut toimivat itsessään hyppytolppina. Lisäksi hyppytolppien välissä olevan opastinportaalin vaakapalkkiin maisemasuunnittelijat suunnittelevat vielä lisätä jotakin ”käpälänpitävää” päällystettä, jotta tien ylittäminen olisi mahdollista myös palkkia pitkin kipittämällä.
Lähde: Väyläviraston nettivut