Pieni peruskätkö Taipalsaarella, Merenlahden kylällä. Kätkö ei ole vihreän vajan sisällä tai sen alla. Nelipyöräisen kulkuneuvon voi jättää Merenlahdentien kääntöpaikalle linja-autopysäkin puoleiselle puolelle (kaupungista päin tullessa vasemmalle) tai lumettomaan aikaan Hietalahden venerantaan. Molempiin löytyy reittipisteet.
Taipalsaari oli pitkään punaisten hallussa vapaussodan aikana. 25.4.1918 valkoiset kuitenkin valloittivat Taipalsaaren kirkonkylän. Seuraavaksi oli kostotoimenpiteiden vuoro. Kunnalle kokonaistappiot olivat 94 kaatunutta kaikista 4 700 asukkaasta. Tosin vain 22 heistä kaatui taisteluiden aikana. Loppujen kohtalo oli karumpi.
Välittömästi sodan jälkeen toimintansa aloittaneet kenttäoikeudet ampuivat yhden miehen Savitaipaleella. Loput 36 olivat paikallisten kostotoimenpiteiden uhreja. Näistä teloitetusta 36 miehestä 20 ammuttiin Pulkkaniemeen. Taipalsaaren kirkon vieressä sijaitsevassa nykyisin kotiseutumuseossa olevassa Röytyn talossa istui keväällä 1918 yrmeitä miehiä, jotka muodostivat paikallisen kenttäoikeuden. Tuomiot olivat arpapeliä ja kohtalon saattoi ratkaista henkilökohtaiset tuttavuudet ja ahkeran työntekijän maine. Karumpi kohtalo oli heillä, joita kukaan ei tuntenut. Heille kohtalo määräsi laivamatkan Hurma-nimisellä aluksella Merenlahden Pulkkaniemeen.
Lyyli Manninen muisteli tätä vaihetta näin: Henkiin jäämisen ratkaisi se, kellä oli joku arvovaltainen puoltaja, ja toisen hengen vei se, kun oli arvovaltainen painostaja, Niin, muuta ei ollut. Siinä sai kostaa sellaiset henkilökohtaiset pikkuvihat ja riidat, naapurien väliset, kun meni vaan ja sano, että se on ollu sellainen ja sellainen punikki.
Ensimmäinen lasti Hurmalla lähti jo 29.4.1918 kirkkorannasta kohti Pulkkaniemeä. Matkassa oli 21 kuolemaantuomittua.
Ennen teloitusta Pulkkaniemessä haettiin lapiot läheisestä Anttilan talosta. Tuomitut kaivoivat itselleen haudan, jonka partaalle heidät ammuttiin. Kolme kerrallaan miehiä tuotiin ammuttaviksi, mutta ensimmäisestä ryhmästä säästettiin Forsman niminen mies, jonka yksi ampujista tunsi henkilökohtaisesti. Hänet lukittiin laivaan ja ammunta jatkui, kunnes 20 punaista oli teloitettu Pulkkaniemen yhteishautaan. Lopuksi Forsman tuotiin vielä katsomaan toiminnan tulosta ja hän seurasi, kun hautaa luotiin umpeen. Forsmanin mukaan jotkut olivat tuolloin vielä elossa.
Teloituspaikasta noin 500 metrin päässä olevassa Nikkisen talossa asunut Hilpi Ijäs on kertonut:
Ammuntaa kuultiin, mutta ei tiedetty mistä oli kysymys, ei edes isä tiennyt. Vasta seuraavana aamuna Anttilan pappa kulki ohi ja kertoi meidän papalle, mitä siellä oli tapahtunut. Me lapset ja isä kuultiin, mitä papat puhuivat. Joku Forsmanni rukoili polvillaan, että hänet armahdettaisiin. Hauta oli hyvin matala, naapurin hevoset kaapivat kesällä ruumiit välillä näkyviin. Korkan veden aikana hauta jäi veden alle. Alkuun paikalla oli puuristi, sitten pystytettiin kivi. Ei siinä ollut kaikkia nimiä. Lapset ei uskaltanu mennä lähelle, ja tietä paikan ohi kulkiessa piti aina juosta.
Olga Kääpä on kertonut kuulleensa tapahtumien kulun edellä mainitulta Armas Forsmanilta. Tämä oli muistellut hautojen olleen jo valmiiksi kaivettuna. Teloitettavat otettiin laivasta kolme miestä kerrallaan. Forsmanin lisäksi hänen kanssaan vietiin teloitettavaksi Väkevä-niminen mies ja joku kolmas. Forsman heittäytyi hulluksi repien tukkaansa ja vaatteitansa. Eräs ampujista, joka tunsi Forsmanin, pelasti hänet. Forsman vietiin laivan hyttiin ja lukittiin sinne. Kun kaikki oli ammuttu, haettiin Forsman hytistä ja vietiin haudan reunalle ja sanottiin: Katso nyt veljeshautaa. Forsmanin mukaan kaikki eivät olleet vielä kuolleet, mutta silti heidän päälleen luotiin multaa.
Hilpi Ijäksen muistelun mukaan teloitetut siunattiin joukkohautaan loppukesällä, mahdollisesti jo vuonna 1918. Paikalla oli runsaasti väkeä, etupäässä teloitettujen omaisia lapsineen.
Myöhemmin kansanedustaja Jere Juutilainen osti hautapaikka-alueen ja paikalle pystytettiin muistokivi, jonka välittömässä läheisyydessä tämä kätkö sijaitsee. Taipalsaaren seurakunnan kuolleiden kirjan mukaan Pulkkanimessä surmattiin 29.4.1918 yhteensä 20 henkilöä. Muistokivessä on vain seitsemän nimeä, koska vain niiden teloitettujen nimet olivat merkitty, joiden omaiset osallistuivat muistokiven kustannuksiin.
Lähteet ja lisälukemista: http://willimiehenjaljilla.blogspot.com/2014/01/taipalsaari-pulkkaniemi.html
https://maurikin.blogspot.com/2017/09/pulkkaniemi-heinakuussa-2017-normal-0.html
http://tpertt.blogspot.com/2013/09/pulkkaniemi.html