U = Undulaatti - ESSE ABC Traditional Cache

 

Undulaatti (Melopsittacus undulatus) on alkujaan kotoisin Australiasta, jossa se on yleisin kaijalaji. Undulaatin pituus on noin 20 cm, josta pyrstön pituutta on lähes puolet. Undulaatilla on papukaijoille tyypillinen vahva nokka kiipeilyä ja siementen kuorimista varten.

Ensimmäiset undulaatit saapuivat Australiasta Englantiin merimiesten matkassa 1800-luvun puolivälissä. Undulaatti saatiin pian saapumisestaan lisääntymään Hollannissa. Vihreänkeltaisesta villistä undulaatista on saatu jalostuksen tuloksena mitä moninaisimpia värimuotoja ja lemmikkiundulaateista on tullut kookkaampia kuin villistä alkumuodostaan. Lemmikkiundulaatti saattaa elää jopa yli 10-vuotiaaksi.

 

Vihreä undulaatti tuottaa normaalisti melaniinia ja psittasiinia. Vihreä värimuunnos on dominoiva suhteessa muihin väreihin ja se on undulaatin tavallisin väritys.

Keltaisella eli lutinolla undulaatilla melaniinia ei muodostu tai sitä muodostuu hyvin vähän. Höyhenenen kuorikerros tuottaa psittasiinia. Keltainen on vihreän linjan värimuunnos.

Jos psittasiinia ei erity, tuloksena on pelkästään sinisen heijastuminen eli sinisen ja valkoisen kirjava undulaatti eli normaali sininen undulaatti.

Jos psittasiinia ja eumelaniinia ei erity, undulaatti on valkoinen eli albiino. Valkoista värimuunnosta undulaateilla kutsutaan myös inoksi. Koska psittasiinia ei erity, ino on sinisen linjan värimuunnos.

Harmaa väri syntyy, kun pigmentin määrä höyhenen ytimessä kasvaa, mutta höyhenen rakenne on muuttunut niin, ettei se enää heijasta sinistä valoa ja vain osa valosta heijastuu takaisin. Harmaanvärin voimakkuus riippuu siitä, kuinka paljon linnulla erittyy melaniinia. Sinisessä linjassa harmaa-tekijä tuottaa harmaan undulaatin, vihreässä linjassa vihreänharmaan undulaatin.

Violetti-tekijä syntyy höyhenen rakennemuutoksesta, joka vaikuttaa valon heijastumiseen melaniinista. Kuten harmaa-tekijä, violetti voi esiintyä muiden värimuunnosten kanssa. Vaaleansinisessä undulaatissa violetti-tekijä tuottaa perusväriltään violetin undulaatin, muissa värimuunnoksissa se tummentaa perusväriä metallinhohtoiseksi.

Keltanaamio-mutaatiot saavat psittasiinia erittymään undulaatin kasvojen höyheniin eli maskiin ja vaikuttavat visuaalisesti ainoastaan sinisen linjan linnuissa. Keltaisen värin voimakkuus ja levinneisyys undulaatin kehossa riippuu siitä, onko lintu eri alleelien suhteen homo- vai heterotsygootti. Keltanaamioita tunnetaan eri alleeleja: keltanaamio 1, keltanaamio 2 sekä goldenface. Keltanaamio 1 syntyy kahden mutaation, sininen mutaatio 1 ja sininen mutaatio 2, yhteisvaikutuksesta. Sininen mutaatio 1:ssä pään höyheniin muodostuva psittasiini on puutteellista, jolloin tuloksena on tavallisen sinisen värimuunnoksen näköinen undulaatti vaikka entsyymiä muodostuukin. Sininen mutaatio 2:ssa psittasiini on niin ikään puutteellista mutta eri tavalla kuin mutaatio 1:ssä. Näiden mutaatioiden suhteen heterotsygootti undulaatti voi tuottaa jonkin verran keltaista psittasiinia, jolloin tuloksena on sininen undulaatti haalean keltaisella maskilla. Keltanaamio 2 mutaatiossa keltainen väri on voimakkaampi kuin keltanaamio mutaatio 1:ssa ja saattaa olla levinnut linnun rintakehään ja siipiin. Goldenface-mutaatio tuottaa voimakkaimman keltaisen värin ja saattaa aiheuttaa sinisen linnun vihertymisen iän myötä.

Kirjavilla undulaateilla melaniinia muodostuu vain alueellisesti, jolloin lintu on peruväriltään laikukas ja osa siipien ja selän kuvioista puuttuu. Kirjavat värimuunnokset ryhmitellään usein periytymistapojen mukaan dominoiviin ja resessiivisiin kirjaviin. Dominoivat kirjavat ilmenevät visuaalisina heterotsygooteissa linnuissa. Kirjavia värimuunnoksia ovat esimerkiksi Australian kirjava ja Hollanin kirjava.

Opaalimutaatiossa selän mustat kuviot ovat vähentyneet ja perusväri on levinnyt siipikuvioihin. Normaalilla vaaleanvihreällä undulaatilla siipikuviot ovat musta-keltaiset, opaalilla musta-vaaleanvihreät. Opaalin aiheuttava geeni on sukupuolisidonnainen ja se saattaa tulla osittain näkyviin koirailla, jotka kantavat ominaisuutta piilevänä.

Kaneli ei tuota mustaa melaniinia vaan näkyviin on tullut eumelaniini, joka on väriltään ruskea. Kanelin kuviot ovat vaaleanruskeat ja perusväri on laimentunut pastelliseksi. Kaneli-geeni periytyy sukupuolisidonnaisesti.

Spanglemutaatiossa normaalin Undulaatin musta-keltaisten siipi- ja selkäsulkien väritys on kääntynyt päinvastaiseksi niin, että normaalin linnun mustat osat ovat spanglella keltaiset ja keltaiset osat mustat. Lintuun syntyy näin rengasmainen kuvio. Myös pyrstösulkien väri on muuttunut tummansinisesta valkoiseksi tai keltaiseksi undulaatin värimuunnoksen mukaan. Spangle periytyy puoliksi dominoivasti ja on visuaalinen heterotsygootissa yksilössä. Homotsykootti spangle muistuttaa homotsygootti dominoivaa kirjavaa.

 

Harmaasiipiundulaatilla eumelaniinin kiinnittymiskyky höyheniin on alentunut. Normaalin undulaatin mustat kuviot ovat harmaasiivellä harmaat ja perusväri on haalistunut pastelliseksi. Dilute on harmaasiiven alleeli, jossa eumelaniinin kiinnittymiskyky on entisestään alentunut erityisesti siivistä. Lintu on perusväriltään vaalentunut. Clearwing-undulaatilla siipien kuvio puuttuu lähes kokonaan mutta perusväri on säilynyt voimakkaan tummana.

Lacewingiksi kutsutaan undulaatin värimuunnosta, jossa ino/lutino-, kaneli- ja opaali-omianisuudet ovat yhdistyneet geenien tekijäinvaihdunnassa. Lacewing undulaatti on vihreässä linjassa peruväriltään keltainen ja sinisessä linjassa perusväriltään valkoinen, hennoilla vaaleanruskeilla opaalikuvioilla ja vaaleanvioleteilla poskitäplillä.

 

Muita undulaateilla esiintyviä värimuunnoksia ovat esimerkiksi tummennettu harmaasiipi eli FBC (full body greywing), Saksan fallow ja antrasiitti.

 

Lähde: wikipedia