Eletään sota-aikaa Savukoskella. Pieni Anneliina on peloissaan; taistelun äänet kuuluvat päivä päivältä aina vain lähempää. Eräänä päivänä naapuritalo saa osuman ja mieleen hiipii ajatus evakkoretkestä, mummi asuu kauempana ja ehkäpä sinne pääsisi varovasti matkaten turvaan? Ihan täyttä käsitystä matkan pituudesta ei ole, mutta kun serkutkin siellä kävivät ennen sotaa, miksei hänkin voisi samaista matkaa taittaa? Matkaan Anneliina lähtee aamuyön pikkutunteina, valoisassa on helppo taivaltaa, ja kylä nukkuu. Mukaan löytyy suolalihaa, limppua ja lanttua, oma päiväkirja sekä vanha kartta. 
Ensimmäinen pysähdyspaikka on joen lähellä. Anneliina kulkee pitkospuita pitkin joen rantaan, pysähtyy hetkeksi kuuntelemaan ja katselemaan ympärilleen (A1) ja ihailemaan maisemaa, mutta päättää jatkaa vielä eteenpäin. Vastaan tulee autio tukikohta ja ehjän korsun nurkkaan on mukava käpertyä lepäämään (A2). Yhtäkkiä kauempaa kuuluu puheensorinaa, joku on tulossa! Anneliina kaappaa tavaransa mukaan ja livahtaa ulos ja juoksee tietä kohden.
Anneliina kävelee ja kävelee, välillä huilaa, napostelee lantun palasia ja suolalihaa, tien poskesta mustikoita, mutta jatkettava on matkaa. Taistelun äänet pikkuhiljaa jäävät selän taakse pohjoiseen; ja askel on raskas. Osan matkasta hoituu salamatkustajana kuorma-auton lavalla, mutta matka häkäpöntön takana on kovin savuista ja kyydistä on pakko kivuta pois kun siihen vain tulee mahdollisuus. Lopulta Anneliina saapuu pienen harjakattoisen (B1) rakennuksen luo, tutkii ensin ympäristöä (B2) kuulematta mitään epäilyttävää. Rakennuksen ovi on kutsuvasti raollaan. Pujahdus sisälle, voi miten mukava penkki huoneessa onkin! Siihen on hyvä käpertyä lopen uupuneena. Vaan taaskin hiljaisuus oli vain hetkellistä; kauempaa kuuluu ääniä, ja taas tulee kiire - pitää päästä piiloon ja eteenpäin! Anneliina kiipeää tielle pysäköidyn kuorma-auton lavalle, tällä kertaa autossa on lastattuna jotain pehmeämpää ja Anneliina nukahtaa samointein.
Anneliina säpsähtää hereille auton pysähtyessä, kovaa meteliä ja hälinää on ympärillä, kauempana tykin jylinää eikä pressun alta edes uskalla kurkata ulos. Nyt pitää vain odottaa. Odotusaika tuntuu pitkältä, mutta lopulta äänet hiljenevät ja Anneliina uskaltautuu ulos. Kirkon raunion lähellä on pieni kyltillinen (C1) rakennus, jonne on hyvä mennä hetkeksi suojaan (C2)). Nälkä kurnii mahassa pahasti ja viimeiset limput katoavat pakista. Vihdoin tielle pysähtyy lava-auto, joka matkaa oikeaan suuntaan. Sujahdus kyytiin, auto nytkähtää taas liikkeelle ja matka jatkuu. Anneliina kurkistelee matkalla pressun alta maisemia, tuhottuja taloja vilahtelee silmien ohi. Ajankuluksi hän tekee merkintöjä päiväkirjaansa.
Auto pysähtyy ja kuljettaja lähtee pois. Hirveästi on aseita joka puolella, joku varuskuntako tämä on? Anneliina odottaa sotilaiden poistumista ja tarkkailee piilossaan, koska alueella hiljenee. Sopivan tilaisuuden tullen hän hyppää alas lavalta ja juoksee tietä eteenpäin, kunnes kyyristyy ison kulkuneuvon taakse hengähtämään, samalla kyltti (D1) osuu Anneliinan silmiin. Onpa pelottava paikka! Tänne ei kyllä halua jäädä pidemmäksi aikaa! Anneliina kävelee tien luo pensaan taakse odottelemaan ja päättää hypätä seuraavan auton kyytiin taas, eikä odotusaika ole edes pitkä, vilkas on paikka! Kohta matka pääsee jatkumaan ja silmät painuvat jo tahtomattaan kiinni.
Auto hiljentää ja Anneliina havahtuu, ollaan saapumassa taas jonnekin - jokohan mummila on lähellä? Anneliina tutkii mukaan ottamaansa karttaa ja hämärtyvässä illassa yrittää tavata tienviittoja ja saa suurinpiirtein käsityksen, missä voisi olla. Maisemat näyttävät kauniilta, vesi pilkottaa puiden lomasta silmiin, mutta täälläkin kuuluu taistelun ääniä kauempaa, liikaa sotilaita eikä paikka näytä turvalliselle viipyä pidempään. Sataa tihuuttaa. Anneliina löytää korsun (E1) jonne sujahtaa sadetta pakoon, ketään ei kumma kyllä näy paikalla. Sateen tauottua Anneliina päättää jatkaa matkaansa, ja luo vielä katseen ympärilleen juoksuhaudan sisäänmenoaukolla (E2). Tien vieressä on juuri lähdössä oleva kuorma-auto, jonka nokka näyttää oikeaan suuntaan. Silmäily ympärille ja jo kokeneen salamatkustajan elkein Anneliina luikahtaa auton lavalle.
Matka sujuu joutuin. Maisemat vaihtuvat, ja lopulta taas saavutaan jonnekin. On pimeää eikä Anneliina oikein tiedä missä edes ollaan. Polku vie kohti oviaukkoa ja lämpö tulvii vastaan jo ovella. Anneliina avaa luukun kurkatakseen sisälle (F1) ja melkein polttaa sormensa, outsh! Uunihan se on, puut palavat iloisesti sisällä. Outoa, ettei ketään näy missään. Anneliina nukahtaa rauhoittavaan rätinään.
Valon kajastus säpsähdyttää Anneliinan hereille; yhä paikalla on hiljaista, tulikin on jo sammunut. Täytyy nousta ylös ja selvittää, mikä paikka oikein on! Polku vie takaisin tielle, ja Anneliina tutkii karttaa. Vielä vähän matkaa. Täällä ei taistelun ääniä kuulu; ja liikenne kulkee harvakseltaan. Lopulta oikeaan suuntaan matkaava lava-auto pysähtyy lähettyville ja Anneliina pääsee hyppäämään kyytiin. Salamatkustaminen on jopa kivaa jo, enää ei jännitä! Lopulta auto taas nytkähtää liikkeelle ja matkan viimeinen etappi alkaa.
Vuosia kuluu ja eräänä päivänä mustikanpoimijat löytävät metsästä oudon rasian, jossa on päiväkirja. Miten se sinne on joutunut, se jäänee täysin hämärän peittoon. Tehtäväsi on etsiä tuo kirja; toki Anneliinan merkinnät ja muistiinpanot siitä on jo poistettu, mutta sen sijaan voit jättää käynnistäsi sinne oman merkintäsi. Ehkäpä Anneliina joskus vielä palaa kirjansa hakemaan...?