Vanha Jäärä istuu kotonaan keittiöjakkaralla ja tuijottaa vastamaalattua seinää. Hän havahtuu ja miettii jäljellä olevaa aikaansa ja päättää tehdä elämällään jotain. Kutsuisiko kaverit tupaantuliaisiin vai keksisikö sitä vielä jonkun verukkeen? Vai korjaisiko kenties Halipalleroiden harjoitustyön? Hän ajattelee hetken kyynelsilmäistä PJ:tä ja tuon vanhan ystävän kauniit sanat lämmittävät hänen sydäntään taas kerran.
PJ ei kuitenkaan vastaa viestiin. Ehkä puuttuvan tilinumeron takia? Vanha Jäärä päättää korjata ensin vanhan paljettimekkonsa ja varata sitten ajan yksisarvisterapiaan. Paljetit eivät oikein pysy näpeissä ja Vanha Jäärä turhautuu. Yksisarvisterapiaankaan ei saa paikkoja, pah! Ehkä sittenkin auratransformaatioon?
Etsiessään lisätietoja auratransformaatiosta ja oman energiakenttänsä vahvistamisesta Vanha Jäärä törmää tutunnäköiseen logoon. Missä hän on nähnyt tuon aiemmin? Värikkäät neliöt ja niissä olevat oudot symbolit tuovat hänen mieleensä jotain menneiltä vuosilta. Geokätköily! Vanha Jäärä muistelee lämmöllä aikaa, jolloin kätköjä ei vielä piilotettu lähikauppojen takapihojen roskiksiin. Silloin ennen vanhaan kaikki kätköt olivat hienoilla maisemapaikoilla, kukaan ei ollut edes kuvitellut nanon piilottamista mihinkään ja olipa silloin ennen joka kätkössä vaihtotavaranakin vähintään plasma-tv. Jäärä muistelee niitä retkiä, kun hän runoili löydöstään lokikirjaan ja hymähteli kavereiden löytötarinoille kivellä istuen.
Vanha Jäärä unohtaa energiakenttänsä ja uppoutuu kätkökartan tutkimiseen. Hän ei oikeastaan tiedä mitä etsii, mutta tietää, ettei löydä sitä keskustasta. Hän kiinnittää huomionsa Hirvensaloon: onpa siellä paljon löytämättömiä kätköjä. Kaasavuorella hän on käynyt lukemattomia kertoja, mutta tänään sieltä ei näe purjeveneitä. Ei siis sinne. Kakskerrasta hän viimein löytää etsimänsä. Jokin karttakuvassa vetää häntä puoleensa.
Kätkö näyttää olevan yksinäisellä mäellä, sieltä saattaisi nähdä auringonlaskun. Näkisiköhän sieltä merellekin? Näkee, ihan varmasti näkee! Vanha Jäärä tuntee veren kuohuvan suonissaan. Nyt on mentävä! Hän nappaa uskollisen GPS-laitteensa ja lähes kompastuu innostuksessaan. Vielä ovelta hän joutuu palaamaan takaisin: on paljon kevyempi liikkua, jos riisuu mitalinsa ensin kaulastaan.
Tukka hulmuten Vanha Jäärä ajaa Kakskertaan, jättää autonsa merkittyihin parkkinaatteihin ja kirmaa kätköpaikalle. Hän vilkaisee reitittävää GPS-laitettaan ja hämmästyy: kätköltä on Pietariin tasan 555 kilometriä!
Mitä täällä oikein tapahtuu?