Leipä on yksi vanhimmista ruuista, se on tunnettu jo neoliittisella kaudella. Muinaisessa Egyptissä leivän leipominen oli yksi tärkeimmistä ruuanvalmistuksen aloista, oluen valmistuksen ohella, ja sillä oli myös uskonnollinen merkitys. Leipä on ollut Euroopassa pääruokalaji ainakin 1000-luvulta eaa. nykypäiviin. Viljaa on käytetty ruoaksi jo 10 000 vuoden ajan, aluksi veteen sekoitettuna puurona.
Suomessa leipää on leivottu yleisesti paitsi vehnästä, myös rukiista. Tapa lienee perua kaskiviljelystä, jossa tärkein viljeltävä viljalaji oli korpiruis. Pohjoisessa Suomessa myös ohra on ollut tärkeä leipävilja.
Itse leipä-sana on germaanista alkuperää. Jo ensimmäisen Raamatun käännöksessä tunnetaan sana hlaifs ja vanhempi muoto hlaiba, jotka ovat muinaisesta gootin kielestä 300-luvulta. Suomessa ennestään leivistä käytettiin nimityksiä kyrsä ja rieska.
Markkinoilla on monenlaisia erikoisleipiä, muun muassa vähähiilihydraattinen leipä, jossa jauhot korvataan siemenillä, kuiduilla, rasvalla tai proteiinilla.
Lähde:Wikipedia