Kankkulan kaivolla oli radiohupailu, joka pyöri Yleisradiossa vuosina 1958–1970.
Kankkulan vakiohahmojen määrä nousi parhaimmillaan pariin kymmeneen. Kuhunkin hahmoon liittyi jokin teema, jota hänen haastatteluissaan yleensä käsiteltiin.
Tippavaaran vanha isäntä (Oke Tuuri) - 105-vuotias, pihisevällä äänellä puhuva ikivanhus, joka harrastaa pontikankeittoa.
Speaker (Hannes Häyrinen) - ohjelman juontaja, Yleisradion toimittaja, joka tekee Kankkulasta suoraa radiolähetystä.
Sarjan alkupuolella Speaker suhtautui 105-vuotiaaseen isäntään kunnioittavasti ja yritti saada tätä kertomaan vanhan kansan perinnetapoja tai muistelmia lapsuudestaan. Isäntä oli kuitenkin kiinnostunut puhumaan vain pontikasta ja perheyhtiönsä asioista, ja onnistui vääjäämättömästi kääntämään jokaisen keskustelun koskemaan alkoholia. Rivien välistä kuulijoille kävi myös ilmi, että isäntä oli pontikkabisneksensä tähden joutunut kahnauksiin lain kanssa: hän oli istunut vankilassa ja menettänyt kansalaisluottamuksensa useita kertoja, ja nimismiehen pakoilu muodosti suuren osan hänen elämästään. Speaker puolestaan taisteli palauttaakseen keskustelun takaisin soveliaille alueille ja estääkseen isäntää lausumaan "kiellettyjä" sanoja ääneen radiossa.
Kun isäntä tunnusti viinan turmelleen hänen kotinsa, Speaker innostui ja odotti yleisradiolaiseen valistushenkeen sopivaa katumuspuhetta, kunnes isäntä paljasti totuuden: ”Kattokaas se on silleen, että pannu räjähti ja se sai sentään kauheaa turmiota aikaan.” Sarjan loppupuolella Speaker oli jo oppinut isännän tavat ja pyrki kokonaan estämään tämän pääsyn mikrofonin ääneen, tavallisesti huonoin tuloksin. (Wikipedia)
Hämeenkyrön Tippavaaran kuusen alta ei taida pontikkapannua löytyä, mutta…
Parkkiin kadun varteen ja purkille.