Tähdet, tähdet
Tarinamme sankari, Rauli, nautti kiireettömästi päiväkahvia keittiön pöydän ääressä. Päivän askareet oli tehty, ja mitään suunnitelmia ei lauantai-illalle ollut. Oli kaunis, pikku pakkasen piristämä päivä ja pieni kävelylenkki tekisi nyt poikaa ennen saunan lämmittämistä. Rauli laittoi ulkoiluvaatteet päälleen ja astui ulos. Vielä oli valoisaa, mutta varmuuden vuoksi hän nappasi mukaansa heijastinliivin ja otsalampun.
Rauli käveli päämäärättömästi nauttien ilmasta. Havahduttuaan ajatuksistaan hän huomasi oudon tienpätkän, johon ei ennen ollut kiinnittänyt huomiota. Käveltyään tieltä hiukan matkaa metsän puolelle, kierrellen liukkaita puiden juuria, jalat lipesivät alta ja silmissä hämärtyi.
Kun Rauli vihdoin havahtui, olivat jäsenet muuttuneet jäykiksi ja häntä paleli. Oli tullut pimeää. Päässä soi vanha tuttu laulu, joskin omituisin sanoin. (Hyvä lukija, tässä kohtaa voit hankkia itsellesi korvamadon ja sävelen lauluun, jollei se muistu mieleen: Tähdet, tähdet). Laulu käski häntä seuraamaan tähtiä.
Saapunut luokseni yö on
Silmäni luon pusikkoon
Tumma tuo metsä tähtinä tuikkii
On polkunsa tutkimaton
Suunnaton tähtien määrä häipyen kaukaisuuteen
Niin pientä rataa reittimme mataa, polkuaan ain' uudelleen
Tähdet tähdet, purkinko luokseni tois
Tähdet tähdet, silloinhan logata vois
Tähdet tähdet, enkö jo purkkia nää
Tähdet tähdet, toivon et loppuisi tää
Rauli oli kävellyt syvemmälle metsään. Jäsenet olivat vetreytyneet, mutta palelun sijasta nyt häntä kylmäsi. Metsästä kuului outoja ääniä, ihan kuin joku, tai jokin seuraisi häntä. Takaisinkaan ei voinut kääntyä, koska tähdet vaativat jatkamaan.
Turha on tikkaita kantaa
Turha kai onkikin lie
Lamppusi valoa antaa, älä kaivele santaa, se denariin suoraan sut vie
Vihdoinkin yön tähdet haipuu
Edessä pian pilkottaa
Oranssiks muuttuu, kohta tää loppuu
kaht' silmää jään tuijottamaan
Tähdet tähdet, purkinko luokseni tois
Tähdet tähdet, silloinhan logata vois
Tähdet tähdet, enkö jo purkkia nää
Tähdet tähdet, toivon et loppuisi tää
Tähdet tähdet, Tähdet tähdet, Tähdet tähdet, Tähdet tähdet
Rauli pysähtyi. Tähtiä ei enää näkynyt, mutta kaksi oranssia silmää tuijotti pimeydestä. Varovasti hän käveli niitä kohti, mutta rohkeus petti ja hän oli kääntymäisillään lähteäkseen. Samalla hän huomasi jotain kimaltavaa. Pelko hellitti hiukan hänen kävellessään kohti kimallusta. Niin keskittynyt hän oli, ettei kuullut takanaan kuuluvaa oksien risahtelua. Juuri, kun hän oli saamassa otteen oudosta esineestä, kysyi joku matalalla äänellä: "Joko löytyi?" Rauli oli laskea alleen, mutta havaitessaan ystävällisen miehen otsalamppuineen, hän rauhoittui. Matalaääninen mies kertoili harrastuksestaan samalla, kun raapusteli nimimerkkiään puhtoiseen lokivihkoon. Rauli kertoi eksyneensä, ja yhdessä he kävelivät pois metsästä pitkin mukavaa polkua.
Kotona, lämpimän teekupposen äärellä Rauli päätti aloittaa uuden harrastuksen - heti huomenna.
[Huom. Maastossa oleva Rengaspolku on merkitty keltaisin heijastimin. Näitä Rauli ei seurannut]