Sillan kupeessa lensi valtava parvi sääskiä. Porukkaa näytti vetävän paljon muita isompi, roteva ja karskin näköinen sääski. Sukupuolesta ei saanut selvää, koska sääskellä on... No, joka tapauksessa johtajasääskellä oli vielä esimiesaseman merkkinä päässään valtava venäläisen upseerin koppalakki, lippa rennosti niskan puolelle käännettynä.
Olimme sattumalta pysähtyneet pohjoisesta tulleen kaverini kanssa sillalle juttelemaan. Kaverini huikkasi johtajasääskelle, kuin vanhalle tutulle: " Mihin porukka menossa?" Johtaja käänsi lentosuunnan kohti meitä, parvi jäi paikalleen inisemään. "No saakeli, osa porukasta menee Sallaan, ja osa jää välille Kuusamoon." Kaverini kysäisi mitä ihmettä moinen parvi täällä saakka tekee, tuhat kilometriä väärässä suunnassa? " Voi …!(venäläinen kirosana) Meillä oli lentoupseerina navigoimassa sääskiyliluutnantti Sahrakorpi. Jumankekka juhannuksen jälkeisessä olotilassa, you know, lennätti meidät Viroon. Sieltä asti on palattu takaisin. Alunperinkin meidät määrättiin aivan väärään paikkaan tänne etelään. Onneksi täällä on kuitenkin todella hyvin tankkauspaikkoja. Mutta kuule, nyt olis vähän kiire, ei ehdi tässä enempää. Tulkaa käymään tuolla pohjoisessa, niin rupatellaan lisää, voidaan samalla vaikka vähän syödä, josko vaikka lounasaikaan nähdään. Se on moro!" Yksi sääski jäi kuitenkin neuvottomana pyörimään sillalle ja vähän sillan viereenkin. Yliluutnantti Sahrakorpi? Näkyi olevan kantamuksena iso musta lekkeri. Viron tuliaisia varmaan? Saatuaan kiinni muun parven huomattavasti pohjoisempana, välilaskun aikana, mustaa lekkeriä ei enää näkynyt.
Ps. Lentoreittivalinnan, ja muiden asiaan liittyvien syiden vuoksi, navigoimassa seuraavilla reissuilla oli sääski…luutnantti Sahrakorpi.
Pss. Vaikka sattumalta Jääkäriprikaatissa Sodankylässä, vuonna 1982, palveli samanniminen ihmisluutnantti Sahrakorpi, ei sääskellä ja ihmisellä ole nimen lisäksi mitään yhteneväisyyksiä tosielämässä eikä tarinoissa.