"Rytisee!" -huusi Laukkanen. Tiukka tykistökeskitys piiskasi Eskadroonan miesten asemia armottomasti. Laukkanen painautui selällään taistelutoverinsa Makkosen Ottoa vasten. Poterossa ei ollut liiaksi tilaa. "Mites Otolla kotona?" koitti Laukkanen keventää tilannetta. "Siel odottaa kaksivuatias Esko-poeka ja oha se vaemo seuravaa jo pukkaamas", haastoi Otto. Samalla kranaattia osui aivan poteron viereen. Laukkanen ja Makkonen katsoivat toisiaan ja yhteisestä päätöksestä päätettiin että oli aika yrittää pois ennenkuin kranaattitulta oli korjattu montun kohtaan.
Tien vierustaa nopeasti juosten tuli kohta josta yrittää syvemmälle metsään. Kolme T-26 hyökkäysvaunua alkoi herkeämättä tulittaa samaan suuntaan. Metsä kuitenkin tarjosi suojaa vaikka puun sälettä oli ilma täynnä. Kauempana ja ylempänä maastossa näkyi korkea louhitun näköinen musta kallio. Makkonen huusi vihollisen tulituksen vain kiihtyessä; "Yritetään mie ja sie tuon kivikallion suojjaan!" Laukkanen nyökkäsi ja parivaljakko juoksi taas. Mutta kohta Laukkanen jäi jälkeen ja hävisi Makkosen edetessä ripeästi mutkitellen ylös rinnettä. Jostain paikalle ryntäsi myös pitkä Pakarisen Kalle ja uusi parivaljakko suuntasi ylös kivipaasien vasemmalta sivustalta kohti louhoksen perää. Siinä kohden tieltä metsän läpi tunkeutunut T-26 panssarin 45 mm ammus osui miesten vieressä olleeseen petäjään ja katkoi kaksi taistelijaakin. Perääntyvät omat joukot eivät koskaan päässeet paikalle. Paikalta löytyy kaksi suurta paasimaista kiveä, joiden välissä makaa muistoa taistelusta.
Reserviläisistä koottu Kevyt Osasto 12 Eskadroona oli 150 miehen vahvuinen kun se perustettiin 8.10.1939 ja jo 13.pvä lähdettiin Joensuusta junalla eteenpäin. Varusteina oli jalkaväen kiväärejä ja mm. vanhanmallisia miekkoja. Liperin ratsumiesten hevoset olivat seuduilta koottuja työhevosia, joilla ei oltu totuttu ratsastamaan. Neuvostoliiton sanottua irti hyökkäämättömyyssopimuksen 28.11. siirryttiin rajan tuntumaan ja oltiin valmiina vastaamaan mahdolliseen hyökkäykseen. Marraskuun viimeisen päivän aamuna alkoi kuulua tykistön ääntä vihollisen 56. Divisioonan ja 139. Divisioonan hyökättyä Suojärven alueelle. Artahuuhdan kohdalla torjuttiin neuvostojoukot menestyksekkäästi. 5. joulukuuta tuli käsky ryhmittyä Kollaanjoen maastoon. Maantie Näätäojan suuntaan oli miinoitettu eikä miehillä kaikilla ollut edes suksia. Eskadroona kaivautui tien pohjoispuolelle puolustukseen. Aamulla alkoi vihollisen kranaatinheittimet häiritsemään asemia ja kohta tykistökin moukaroi Liperin miehiä. 6.12. noin puolenpäivän aikaan vihollisen jalkaväki aloitti hyökkäyksen kolmen hyökkäysvaunun avustamana. Eskadroonan tilanne tuli hyvin tukalaksi ja se joutui perääntymään. Taistelussa kaatui eskadroonasta ratsumiehet Kalle Pakarinen ja Otto Makkonen ja lisäksi haavoittui kaksi miestä. Otto Makkosen ruumista ei löydetty koskaan. Hänen muistokivensä sijaitsee Liperin hautausmaalla ja poika Esko on myös hänkin kuollut jo 2014 ja haudattu Lappeenrantaan. Vaimonsa Lyyli odotti Oton palaamista rintamalta aina omaan kuolemaansa 1981 saakka.
Tämä kätkö EI ole aloituspisteessä. Katso vinkki. Älä ota mukaasi kätkön leimasinta. Kätkössä ei ole välttämättä kynää, oma mukaan.
Laskentatehtävä jolla voit myös selvittää missä kätkö on piilossa:
T-26 kevyt panssarivaunu tuli monelle suomalaiselle tutuksi Talvisodassa. Sitä valmistettiin Neuvostoliitossa brittiläisen Vickers-Armstrond Ltd:n lisenssillä, mutta mihin vuoteen saakka? Ota tästä luvusta pois 1900 ja vähennä jäljelle jäänyt luku ITÄISISTÄ koordinaatteista. Entäs mikä oli T-26:n leveys? Ota luvusta huomioon vain ylitse menevät senttimetrit ja lisää ne POHJOISIIN koordinaateihin. Sitten metsään ryömimään!