Reittimme kohti Niivermäkeä alkoi jääradan parkista. Tarkoituksena oli kiertää Huuhkajavuoren kautta. Alkumatkassa oli jo ulkopaikkakuntalaiselle haastetta, koska Kuusaalla ollaan. Matkan edetessä risteyksiä tuli sen verran monta vastaan, että eihän sitä voinut muuta kuin eksyä reitiltä ja huhuilla koiran perään. Jonnekkin se Tane katosi. Olisiko pitänyt kuitenkin luottaa reittivalinnassa koiraan ja kävellä perässä? Ei voi tietää. Hetken aikaa yksin toilailin polkua eteenpäin ja kas, sieltähän se koiruli saapui toisesta suunnasta kieli poskella. Missä lie ehti käymään? Tiedä häntää.
Aikamme seikkailtua alkoi jo valot häämöttämään ja aloimme olemaan lenkkimme kääntöpisteessä. Samaa reittiä ei kyllä mennä takasin, oli päätöksemme. Onneksi paluumatkalla ei ollu niin montaa risteystä valittavana ja pääsimme sujuvammin takaisin autolle. Hetki ennen autoa Tane katosi jälleen kerran jonnekkin puskaan hetkeksi aikaa. Mitä lie koiruuksia kävi siellä puuhailemassa? Kuusaa tutuksi vaikka lenkkipolku kerrallaan.